Oldboy

9.1.2014 18:05
MAA VUOSI GENRE , ENSI-ILTA 10.01.2014

Joe Doucett osoitetaan heti elokuvan alkuun epämiellyttäväksi mieheksi, joka huijaa lähinnä itseään. Hän yrittää muodon vuoksi piilotella alkoholismiaan, jota kukaan ei voi olla huomaamatta. Hän kuvittelee olevansa seuramiehiä, vaikka ihmiset myötäilevät häntä päästäkseen pois hänen seurastaan. Hän ei edes teeskentele minkäänlaista yhteyttä ex-vaimonsa luona asuvaan 3-vuotiaaseen tyttäreensä, koska ”kuinka paljon 3-vuotias edes tajuaa?”

Ei siis ihme, että kun Doucett myöhemmin listaa ihmisiä, jotka voisivat vihata häntä, tulee listasta melko pitkä. Listalle on tarvetta, sillä joku on katsonut tarpeelliseksi teljetä hänet 20 vuodeksi tylsän hotellihuoneen kaltaiseen vankilaan ilman selitystä. Mutta mitä niin pahaa ihmisenä epäonnistunut mies muka on voinut tehdä, että ansaitsisi moisen rangaistuksen? Sen Doucett aikoo selvittää vapautuessaan – ja samalla kostaa korkojen kera.

Uusi Oldboy on amerikkalainen versio elokuvat J.S.A. ja Sympathy for Mr. Vengeance aikaisemmin ohjenneen Chan-wook Parkin Cannes-voittajasta vuodelta 2003. Kymmenen vuotta myöhemmin asialla on Spike Lee. Lee on aikaisemminkin osoittanut kykynsä katsojien odotuksilla leikittelevillä, päähenkilöt varpaillaan pitävien tarinoiden kertojana.

Leen Inside Man -pankkiryöstöjännärinsä (2006) on merkityksellinen siinäkin mielessä, että vaikka päähenkilö on Denzel Washingtonin esittämä etsivä, elokuva saa katsojan kiinnostumaan Clive Owenin näyttelemästä rosvosta ja jopa toivomaan tämän onnistumista. Oldboyssa on oleellista, että katsoja pystyy asettumaan huonoksi ihmiseksi osoitetun Doucettin puolelle, kun hän tyrmässään vain tv-seuranaan joutuu kasvamaan ihmisenä.

Kipinä parannukseen on selvittämättömistä rikoksista kertova tv-ohjelma, joka silloin tällöin palaa Doucettin ex-vaimon murhaan – josta Doucett on ensisijainen ja käytännössä ainut epäilty. Ohjelma näyttää myös väläyksiä Doucetten tyttärestä, jonka etsimisestä ja suojelemisesta vangittu mies kehittää ryhdistäytymisen käynnistävän pakkomielteen.

Josh Brolin on mainio valinta Doucettin rooliin. Varsinkin elokuvan alkupuolella, jolloin hän joutuu käytännössä yksin kantamaan elokuvaa, hän on suorastaan loistava. Ongelmia syntyy vasta, kun Doucett vapautuu ja joutuu tekemisiin muiden ihmisten kanssa. On kuin Lee olisi keskittynyt kieroutuneen mutkikkaan palapelinsä koreografiaan niin, että henkilöohjaus on jäänyt hunningolle.

Näyttelijät Brolinin ympärillä joko unissakävelevät tai sitten hahmot on ulkoisesti ja persoonallisuudeltaan tyylitelty karikatyyrin puolelle. Erityisen harmillista tämä on Elizabeth Olsenin, Doucettin kannalta oleellisen suojelusenkelin ja liittolaisen kannalta. On outoa, kuinka flegmaattinen Martha Marcy May Marlene -elokuvassa kyvykkääksi osoittaunut näyttelijä voi olla Oldboyssa.

Mahdollisesti ongelma on myös siinä, että Parkin elokuvassa kokonaisuus oli katsojille vielä yllätys. Uutuudessa näyttelijät tuntuvat aktiivisesti miettivän, miten heidän pitäisi toimia, jotta totuus ei paljastuisi liian aikaisin. Tai sitten kyse on siitä, että länsimaisen katsojan kannalta vieraaseen kulttuuriin sijoittuvassa eteläkorealaisessa Oldboyssa häiriinnyttävä tarina tuntuu luontevammalta. Länsimaiseen kulttuuriympäristöön siirretynä se ehkä vain on yksinkertaisesti liian sairas.

Jos alkuperäinen elokuva ei ole tuttu, uusikin Oldboy onnistuu takuuvarmasti iskemään varomattomalta katsojalta ilmat pihalle. Eikä pelkästään harvinaisen ronskilla roiskutuksellaan vaan myös julmalla henkisellä väkivallallaan. Vanhemman version faneilla ongelmia aiheuttavat toisaalta yhtäläisyydet aikaisemman version kanssa, toisaalta taas poikkeamien hieman horjahtelevat ratkaisut, vaikka ne ehkä paremmin sitovat kertomusta uuteen ympäristöönsä. Muutama visuaalinen silmänisku Parkin versiolle tosin saa kyllä paatuneemmankin fanin hymyilemään.

 

Oldboy -elokuvan traileri


Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa

Lisää luettavaa