Markku Heikkisen Olipa kerran seminaari kertoo Kajaanin seminaarin historiasta ja käsittelee tapahtumia Kajaanin opettajakoulutusyksikön (KOKY) lakkauttamisen takana. Samalla, kun dokumentissa selvitetään syitä lakkautukselle, käydään läpi pitkä historia opettajakoulutusyksikön takana. Historiaa on paljon, sillä kaikki on saanut alkunsa Kajaanin seminaarista, joka on perustettu yli sata vuotta sitten.
Nekin, jotka eivät ole dokumentin aiheeseen ennalta tutustuneet ymmärtävät kuinka tärkeä aihe on asianosaisille. Kajaanin seminaari on tuonut kaupunkiin paljon kulttuuria syntyhetkestään lähtien. Lisäksi sen myötä kaupunkiin tehtiin kunnollisempia teitä sekä avattiin rautatie säännölliselle junaliikenteelle. Kajaanin opettajankoulutusyksikkö on selkeästi ollut tärkeä osa kaupungin kulttuuria. Sitä painotetaan dokumentissa erityisen paljon käymällä läpi eri johtohahmojen merkitystä KOKYn historiassa.
Dokumentin visuaalinen ilme on erittäin selkeä. Kuvaus ja musiikki tukevat toisiaan antaen toisaalta hieman liian dramaattisen mielikuvan käsittelemästään aiheesta. Vaikka Kajaani on menettänyt tärkeän osan kulttuuriaan ei kukaan estä ihmisiä luomasta jotain uutta ja erilaista tilalle. Toisinaan suomalaisissa elokuvissa ja tv-sarjoissa musiikin äänenvoimakkuus on moninkertaistettu puheääneen verrattuna. Tätä ongelmaa Olipa kerran seminaarissa ei ole.
Miksi siis päätettiin lakkauttaa sellainen laitos, josta dokumentin mukaan valmistuu enemmän päteviä opettajia ajallaan kuin Oulun yliopistosta? Markku Heikkinen ja Miika J Norvanto esittävät kaksi mahdollista syntipukkia: aikaisemmin mainittu Oulun yliopisto ja sen aikainen opetusministeri. Kaikki syyttelevät toisiaan eikä mistään saa selkoa. Tätä selvitystä käydään läpi haastattelujen avulla sekä hauskasta näytelmäesityksestä poimittujen videoklippien avulla. Mukaan heitetään myös yliopistolaki, joka antoi yliopistoille autonomian. Laki näyttäisi ainakin näennäisesti olevan alkusysäys KOKYn lakkauttamiseen johtaneelle tapahtumasarjalle.
Olisi mukavaa jos dokumentti olisi keskittynyt suurimman osan ajasta lakkautuksen syiden selvittämiseen ja vähemmän näyttämään Kajaanin seminaarin tapahtumien kytkoksiä Suomen historiaan ja sen ajan politiikkaan. Tiettyjen näkökulmien ymmärtämiseksi tuntuu siltä, että katsojan pitäisi olla tutustunut Kajaanin ja Oulun historiaan. Syynä tähän on varmasti se, että kun aiheen takana on mittava historia, on myös materiaalia niin paljon, että voi olla vaikea valita mitä käyttää dokumentissa ja mitä ei.
Olipa kerran seminaari kertoo Kajaanin historian tärkeästä merkkipaalusta sekä järjettömästä politiikasta. Miksi lakkauttaa hyvä koulu, jossa tarjotaan laadukasta opetusta oppilaille, joista harva jättää opinnot kesken? Aihe on erittäin mielenkiintoinen. Erityisesti niille, jotka ovat kiinnostuneet Seminaarin historiasta osana Suomen historiaa.