P.S. Rakastan sinua

GENRE ENSI-ILTA TÄHDET

Richard LaGravenesin vaivattomalla huolellisuudella ohjaama, konservatiivinen romanttinen komedia kuvaa nuoren lesken surutyötä ja tietä kohti uutta alkua. Rakkauden ja kuoleman kysymyksiä käsitellään lempeästi ja oivaltavan koomisesti, ilman ylilyöntejä. Karismaattinen Hilary Swank osoittautuu vakavasti otettavaksi komedienneksi.

Mitä jos mikään ei voisi erottaa meitä tärkeimmästämme, ei edes kuolema? Rakkauden ja kuoleman kysymyksiä on käsitelty elokuvissa romanttisella otteella aika ajoin, usein äitelin tuloksin. Nick Cassavetes avasi aihetta viimeksi elokuvassa The Notebook – Rakkauden sivut (2004). Unelmaa ikuisesta rakkaudesta eläteltiin myös Demi Mooren ja Patrick Swayzen tähdittämässä fantasiatrillerissä Ghost (1990).

Newyorkilaisen käsikirjoittaja-ohjaaja Richard LaGravenesen romanttisessa komediassa ote onkin jo toinen. P.S. Rakastan sinua lähestyy aihetta lempeän koomisesti, ilman melodraamaa ja fantasiaelementtejä säännöstellen. Kevyesti mutta huolella ohjattu elokuva sulaa sokeriin ja siirappiin vasta loppumetreillään.

Irlannin pääministerin tytär Cecilia Ahern oli vasta 23-vuotias saadessaan julki romanttisen romaaninsa miehensä kuolemasta toipuvasta Hollystä. Huikeaksi myyntimenestykseksi osoittautunut kirja sai kriitikoilta ristiriitaisen vastaanoton. Romaania moitittiin arvattavaksi ja sen henkilöhahmoja kankeiksi. Todellisuudessa teos on chick lit -genren ehdoilla kirjoitettu lohdullinen, paikoin satuttavakin tarina elämän arvaamattomuudesta.

Terry Gilliamin loistavasta The Fisher Kingistä (1991) Oscar-ehdokkaana ollut LaGravenese vastaa Steven Rogersin (Toivo elää, Kate & Leopold) ohella Ahernin teokselle melko uskollisesta käsikirjoituksesta. Elokuvan eloisat naishahmot ovat rakastettavia ja uskottavia, dialogi parhaimmillaan yllättävää, särmikästä ja hauskaa. Suurin muutos Ahernin romaaniin on sijoittaa irlantilaistarina pääosin New Yorkin Manhattanille.

Elokuvan pitkässä avausjaksossa mukavasti menestynyt, hyvännäköinen nuori aviopari, Hilary Swankin näyttelemä Holly ja Gerard Butlerin esittämä Gerry, nähdään keskellä kotoisaa, lemmekkään lopun saavaa riitaa. Siirtymä Gerryn hautajaisiin on yllättävä, vaikka muistotilaisuuden tunnelma onkin pikemminkin riehakas kuin murtunut. Aivokasvaimeen kuollut Gerry jättää Hollyn elämään repsottavan aukon, jota nainen yrittää aluksi paikata eristäytymällä kotiinsa ja kuvitelmiinsa.

Tie kohti hyväksyntää avautuu, kun Holly alkaa saada kirjeitä Gerryltä. Kuolinvuoteella kirjoitetut rakastavat, ironiset, ilkikurisetkin sanat saavat Hollyyn kaivattua liikettä. Kirjeet saavat naisen toisaalta palaamaan menneen rakkaustarinan tapahtumapaikoille, toisaalta valmistautumaan tulevaan.

Kuten kymmenen vuoden takaisessa Holly Hunter -komediassaan Living Out Loud, seuraa LaGravenese jälleen menetyksestä toipuvaa, omaa tietään etsivää, haurasta mutta rakastettavaa naista. Riipaisevissa draamarooleissa loistanutta Hilary Swankia ei heti miellä romanttisten komedioiden sirkuttavaksi sankarittareksi, mutta hän astuu Hollyn kenkiin sellaisella päättäväisyydellä, että näyttelijävalinta tuntuu lopulta varsin oikealta.

Myös sivuosanäyttelijät on valittu hyvin ja harkiten. Erityisesti Lisa Kudrow ja Gina Gershon ovat verrattoman hauskoja Hollyn lähimpinä ystävinä. Mieshahmot on kirjoitettu naisia latteammiksi, eivätkä roolit tarjoakaan juuri revittelyn varaa. Maukkaimman miesroolin tekee Harry Connick Jr. Hollyn kiusallisen kömpelönä ihailijana.

P.S. Rakastan sinua on tavattoman vanhanaikainen elokuva, niin helppo että se kaihertaa. Miehet esitetään kookkaina, karheina, parransänkeä puskevina äijinä, naiset siroina ja sievinä kukertajina. Vaivatta ei mene alas myöskään ajatus, ettei Hollyssa ole kylliksi naista selviytymään Gerryn kuolemasta ilman miehensä haudantakaista johdattelua ja apua. Eikö rakkaus voisi olla myös sitä, että suostuu luopumaan ajallaan, silloin kun väistämätön on edessä?