Eräällä hieman syrjäisemmällä tieosuudella yhdeksän sattumanvaraista ihmistä, karannut koira ja tilannetta tarkkaileva kissa kohtaavat kaikki jossain vaiheessa erästä kaunista alkukesän päivää, kukin omista lähtökohdistaan.
Sisarukset Seija (Sari Mällinen) ja Sanna (Erja Manto) ovat matkalla lentokentälle, koska Seija on vastoin Sanna ymmärrystä muuttamassa Kolumbiaan ja jonkunhan on ajettava auto takaisin kentältä. Sisaruksia kun ovat, välillä he nauravat, välillä riitelevät ja välillä palaavat lapsuuden leikkeihin. Kunnes huomion herpaannuttua tiestä he törmäävät johonkin.
Samanlaisiin lappuhaalareihin pukeutuneet Silja (Aliisa Pulkkinen) ja Ville (Dick Idman) ovat perinteiseen tapaansa matkalla jo vuosia sitten tapaturmaisesti menehtyneen tyttärensä kuolinpaikalle. Matkaa taittuu erilaisia roolileikkejä leikkimällä.
Lasse Karkjärven ja Robert Enckellin esittämät ensihoitajat yrittävät saada työpäivänsä pulkkaan pikaisesti, jotta ehtisivät heille tärkeään tietokilpailuun. Mutta työlleen omistautuneita ja vastuullisia kun ovat, venyy heidän päivänsä.
OoAa-nimellä tunnettu koomikkoduo (Hannu Kivioja, Jarkko Pajunen) on matkalla syntymäpäiväjuhlakeikalle esittämään legendaarista etsiväpari Starsky & Hutchia, mitä he ovat tehneet jo vuosia. Kun toinen on, ehkä hieman väkinäisestikin, intoa täynnä, on toisella epäilyjä duon tulevaisuudesta ja jalka jo oven välissä seuraaviin haasteisiin.
Ruotsalainen Anita (Ingela Olsson) on tullut tälle puolelle lahtea saatuaan vihdoin rohkeutta tulla sirottelemaan edesmenneen vaimonsa tuhkat tämän kotijärveen. Mukana pyörii erikoinen, maanisesti naurava matkamies (Erkki Saarela), joka sekoittaa pakkaa päivän aikana.
Pakoja & haaveita on paremmin näyttelijänä tunnetun Kaisa El Ramlyn käsikirjoittama ja ohjaama episodimaisen pitkän elokuvan ensiohjaus parin lyhytelokuvan jälkeen. Uskon, että hän on työstänyt konseptiaan kaikella rakkaudella, onhan sen teemana se kaikista suurin ja lopullisin – kuolema. Ei enempää eikä vähempää. Mutta sparrausapua hän olisi selvästi kaivannut enemmän. Ennen kuin elokuva pääsee ideasta aina teatterilevitykseen asti, käy se läpi monia portinvartijoita, jotka kukin voivat vetää halutessaan pistokkeen seinästä. Mutta nyt kukaan ei ole niin tehnyt.
Kun elokuva kertoo näinkin monen hahmon tarinan, on paketin kasassa pitäminen varsinaista taikatemppuilua. Nyt pitää jokaisen tarina kertoa annetussa ajassa hyvin nopeasti, eikä hahmoihin oikein ehdi kiintyä heidän jäädessään luonnosmaisiksi. Toki heidän ytimensä tulee kerrotuksi. Hahmojen välinen dialogi on kankeaa, vaikka ammattitaitoiset näyttelijät tekevätkin hienoa työtä yrittäessään tehdä siitä uskottavaa.
Yksityiskohtana mainittakoon, että lopetettavaksi vietävä, autosta matkan aikana karannut seniorikoira ja tien pientareen kissat ajattelevat kiinaksi. Eläinten ystäville on pakko spoilata, ettei tälle karvaiselle kaksikolle hyvin käy.
Tarina on sinänsä jouhevasti kuljetettu, mutta se juostaan läpi kiireellä. Vaikka elokuvan iso teema tulee esille kristallinkirkkaana, on sen esittelyssä vajaavaisuuksia. Henkilöiden risteämät jäävät tussahduksen tasolle, eikä tarina saa ansaitsemaansa finaalia. Aineksia on ollut käytettävissä. On lähdetty tekemään kolmen ruokalajin gourmet-illallista, mutta lopulta saatiin hieman kärähtäneitä kalapuikkoja. Kaikki kunnia kalapuikoille.
Hannu Liekso