Parasite (mustavalkoinen versio)

GENRE , ENSI-ILTA 23.10.2020 TÄHDET

Parasite lukeutuu viime vuoden parhaisiin elokuviin. Mustavalkoversio tuo elokuvaan intensiteettiä ja kauhua, mutta toimii pääasiassa lisukkeena faneille.

Eteläkorealainen Parasite onnistui mahdottomassa ja voitti vuoden alussa neljä Oscar-palkintoa. Suurin osa piti suorastaan ihmeenä, kun elokuva palkittiin parhaan ohjauksen ja käsikirjoituksen lisäksi vuoden parhaan elokuvan palkinnolla.

Parasiten tie ei kuitenkaan loppunut siihen. Elokuvasta valmistettiin uusi versio, joka parhaimmillaan saattaa syventää katsomiskokemusta. Uusi versio on sama elokuva, mutta hienona ja viimeisteltynä mustavalkokopiona.

Viime vuosina ainakin Mad Max: Fury Road ja Logan ovat saaneet samanlaisen käsittelyn. Se jakaa kansaa: toiset pitävät sitä kiinnostavana mahdollisuutena nähdä elokuva uusin silmin, toiset ajattelevat sen olevan tarpeetonta, koska elokuvaa ei ole sellaiseksi tarkoitettu.

On totta, että Parasite on värielokuva, koska se on värielokuvana julkaistu. Toisaalta ohjaaja-käsikirjoittaja Bong Joon-ho oli kiinnostunut kokeilevammasta ajatuksesta. Kuvataiteessa ei ole tavatonta, että samasta printistä tehdään useita eri väriversioita – siihenhän Andy Warholin pop-taidekin osin perustui.

Moni elokuvantekijä on kasvanut mustavalkoisten elokuvien ympärillä, ja suuri osa elokuvamaailman suurimmista klassikoista ovat mustavalkoisia. Miksi elokuva ei saisi leikitellä väreillä?

Mustavalkoelokuviin mielletään ajattomuuden ja eleganssin leimoja, ja ovathan ne visuaalisesti tyylikkäitä. Isoin kysymys lienee se, tuoko mustavalkoisuus Parasiteen mitään uutta?

Elokuva tuntuu tiivistunnelmaisemmalta ja intensiivisemmältä, mutta on vaikea sanoa, johtuuko se siitä, että elokuvan on jo muutaman kerran nähnyt ”perusversiona” ja uudenlainen esillepano vain tekee siitä tuoreemman.

Jotkut kohtaukset ovat klaustrofobisempia ja pelottavampia mustavalkoisuuden vuoksi. Parasiten kauhuelementit ikään kuin korostuvat tässä versiossa enemmän.

Luultavasti mustavalkoinen Parasite jää lopulta kuitenkin vain kuriositeetiksi. Se voi olla tulevaisuudessa hauska vaihtoehto festivaaleille ja elokuvakerhojen erikoisuudeksi, mutta siihen se luultavasti jää.

Toisaalta se kyllä muistuttaa kaikista niistä suurista elokuvaklassikoista, joiden sisällä on pieniä, ihmisen kokoisia tarinoita. Se tuo perspektiiviä ja tärkeän muistutuksen siitä, että lopulta kaiken krumeluurin alla vain tarinalla ja elokuvalla on merkitystä.