Perhoset-elokuvan ohjaaja Jenni Toivoniemi tunnetaan sellaisista hienoista projekteista kuin Tottumiskysymys ja Seurapeli. Käsikirjoittaja Anna Brotkin tietysti on tunnetuin rakastetun Aikuiset-sarjan kynäilijänä. Perhosissa pääosassa olevaa Siiriä näyttelevä Aksa Korttila esitti kyseisessä sarjassa oleellista sivuroolia.
Kaiken pitäisi siis olla kunnossa, kun urbaani kolmikko, aina upean Leea Klemolan näyttelemä elinkeinoministeri sekä tämän erityisavustaja Siiri ja Alex Antonin esittämä assistentti jämähtävät ministerin henkilökohtaisen elämän kriisin seurauksena Seinäjoelle tangomarkkinoiden aikaan. Ministerin vanavedessä kansainvälistä uraa suunnittelevalle Siirille poikkeustilanne on näytön paikka, mutta kuvioita ilmestyy sotkemaan Jani Volasen näyttelemä isä. Entisen tango- ja iskelmätähden ura on pahassa syöksykierteessä eikä lemmenmarkkinoillakaan mene hyvin, kun suomalaismiehen luonto ei tahdo taipua tunnustamaan tilannetta. Niinpä hän päätyy sotkemaan isästään vieraantuneen tyttären kuvioita.
Toisten kuvioiden sotkeminen onkin elokuvan kantava teema. Ministerin avioeroa haluava mies sotkee puolisonsa maakuntakiertueen. Tämä pistää stopin työasioiden hoitamiselle sotkien niin arvovierasta odottaneiden tahojen ja alaistensa kuvioita. Assari uhkaa sotkea mehukasta virkaa haikailevan Siirin suunnitelmat, joita sabotoi myös oma isä. Isän lemmenkuvioita sekoittaa mielitietyn mustasukkainen homoystävä ja niin edelleen. Puhelinliittymien myyjä vainoaa Siirin isää täysin keinotekoisesta syystä.
Toisaalta mukana on Katja Küttnerin ja Jarkko Pajusen iskelmätähti-isää fanittava tragikoominen pariskunta, jonka tarina tuntuu kiinnostavmmalta kuin suurimman osan päähenkilöistä. Harvalla riittää yhtään ajatusta sille, miten oma toiminta vaikuttaa muihin, mikä tekee vaikeaksi pitää yhdestäkään hahmoista.
Onneksi moinen piirileikki sentään mahdollistaa irrallisten, huvittavien hetkien syntymisen, joista hauskimmilla tosin ei ole mitään tekemistä hahmojen keskinäisen toiminnan kanssa. Sellainen on esimerkiksi ministerin ääneen naurattava vierailu häkellyttävässä taidekollektiivissa.
Näyttelijät esittävät hahmojaan hyvin, mutta elokuvan päähenkilö tuntuu vaihtuvan kohtauksesta toiseen. Sen vuoksi kaikkien rooli muuttuu tilanteen mukaan alisteiseksi jollekin toiselle, ja sen myötä myös hahmo heittelehtii pystyvästä avuttomaksi ja takaisin tavalla, joka tekee vaikeaksi saada heistä otetta ja lopulta välittää heidän kohtalostaan.
Elokuvan loppuessa moni lukuisista oleellisista hahmoista on päätynyt jonkilaiseen tilinpäätökseen siitä mitä he haluavat tai eivät halua elämältään. Onko siihen päädytty täysin loogisesti tai tunteeko katsoja sen palkitsevaksi kaikkien kohdalla on sitten eri asia.
Perhoset käsittelee vakavia aiheita huumorin kautta ja flirttailee perisuomalaisen puskafarssin kanssa. Sen olisi suonut tarttuvan rohkeammin johonkin tuosta kolmikosta. Sitä ei välttämättä voi syyttää varman päälle pelaamisesta, mutta joka tapauksesta siitä jää hieman varovainen jälkimaku.
Jouni Vikman