Prometheus

1.6.2012 01:02
MAA VUOSI GENRE ENSI-ILTA 01.06.2012

Ridley Scottin paluuta vuonna 1979 ilmestyneen Alienin maailmaan on odotettu pitkään ja hartaasti.

Jostain syystä sekä Scottin antamissa haastatteluissa että elokuvan markkinoinnissa on haluttu painottaa, että kyseessä ei ole Alien-esiosa.

On syy siihen mikä tahansa, niin sitä tosiasiaa ei kuitenkaan voi kieltää, että Prometheus selvästi sijoittuu Alien-elokuvien maailmaan ja sitä edeltävään aikaan.

Kiinnostavampi kysymys on kuitenkin se, että onko Prometheus yhtä hyvä kuin Alien? Tai Scottin toinen mestariteos Blade Runner?

Ei valitettavasti ole. Prometheus on komea elokuva, mutta ei se yllä Alienin tai Blade Runnerin tasolle.

Se olisi toisaalta ollutkin liikaa odotettu. Siitä huolimatta Prometheus on tinkimättömällä visuaalisella tyylitajulla toteutettu tieteiselokuva, jonka ensimmäinen tunti on erinomainen. Islannissa ja Skotlannissa kuvatut alkujaksot näyttävät henkeäsalpaavan komeilta. Tarinan alustus ja avaruusmatka vieraalle planeetalle on toteutettu lupaavasti.

Prometheus sijoittuu 2000-luvun lopulle. Millennium-trilogiasta Hollywoodiin siirtynyt Noomi Rapace esittää arkeologia nimeltä Elizabeth Shaw, joka kantaa ristiä kaulassaan ja näkee unia kuolleesta isästään.

Elizabeth löytää tutkija-aviomiehineen kalliomaalauksista tähtikuvioita, joilla näyttää olevan yhteys avaruuden ulkopuoliseen elämään. Weyland-yhtiö rahoittaa pariskunnan tutkimusmatkan, jossa lähdetään Prometheus-nimisellä aluksella etsimään suunnittelijoiksi kutsuttuja ulkoavaruuden olioita.

Tutkimusmatkaa johtaa tiukkaotteinen ja yhtiön etuja ajava Vickers (Charlize Theron). Aluksessa matkaa myös ihmistä täysin muistuttava David-androidi (Michael Fassbender), jonka inhimillisyys ei kuitenkaan kata kaikkia tunnetiloja.

Prometheuksen suurin ongelma tulee esiin elokuvan loppupuolella. Käsikirjoitus on elokuvan heikko lenkki. Scott hallitsee visuaalisen maailman luomisen suvereenisti, mutta Damon Lindelofin ja Jon Spaihtsin käsikirjoitus ei ole Alienin, Blade Runnerin tai vaikkapa Gladiaattorin tasoa.

Elizabethin ohella merkittävään rooliin nousee David-androidi. David on kiinnostava hahmo, jonka rauhallisesta äänestä tulee mieleen 2001: Avaruusseikkailun Hal-tietokone. Davidin inhimillisyyttä lisää sekin, että hän innostuu vanhoista Hollywood-elokuvista, mistä tulee väkisinkin mieleen myös Wall-E. Hello, Dollyn! vain on korvannut Arabian Lawrence.

Davidin motiivit kuitenkin jäävät katsojalle hieman hämäriksi, mikä tuntuu koskevan tarinaa kauttaaltaan. Arvoituksellisuus sinänsä ei ole huono asia, mutta Prometheuksessa tulee tunne, että monet juonen elementit jäävät hyödyntämättä, koska ne ovat jääneet elokuvan tekijöillä puolitiehen.

Kolmiulotteisuus on toteutettu taidolla. Maisemakuvauksissa 3D luo majesteettisuuden tuntua, ja aluksen sisällä kuvatuissa kohtauksissa taas syntyy voimakas tilavaikutelma. Kolmiulotteisuuden tavallaan unohtaa, mikä on vain hyvä asia, koska sitä on käytetty pelkästään korostamaan elokuvan visuaalisia elementtejä, eikä missään vaiheessa lähdetä kikkailemaan.

Prometheus on kiehtova elokuvatapaus ja visuaalinen elämys, jonka nähtyään harmittelee sitä, että tarina ei täysin vakuuta. Puutteistaankin huolimatta se on neljän tähden elokuva, vaikkakin vain rimaa hipoen.

Prometheus -elokuvan traileri


Filmtrailer.com