Rodin

/ GENRE , ENSI-ILTA 19.01.2018 TÄHDET

Kuvanveistäjä Auguste Rodin on saattanut olla kiehtova taidepersoona, mutta sitä on vaikea päätellä alastomuuteen ja tappelemiseen keskittyvästä elämäkerrasta.

Voi Rodin, Rodin, Rodin. Oliko elämäsi tosiaankin näin seksuaalissävytteistä ja suorastaan pakkomielteistä? Tarvitsitko jokapäiväisen muusasi, annoksen tuhmuutta, hyppysellisen hulluutta luodaksesi taidetta? Miksei ohjaaja Jacques Doillon näytä katsojille kunnollista draamaa, vaan keskittyy taiteilijaan luomassa teoksiaan tai panemassa?

1800-luvulla vaikuttaneesta ranskalaisesta kuvanveistäjä Auguste Rodinista kertova draamakomedia on kuin viallinen patsas. Silti siinä on jotain kiehtovaa, vaikka ehkä suurin osa siitä perustuu voyeurismiin ja alastomuuteen. On hieman hämmentävää katsoa seksiä, alastomia naisia ja ainaista tappelua, kun elokuvan pitäisi esitellä itse taiteilija, Rodin. Punainen lanka on tyystin kadonnut.

Elokuva on ulkoisilta puitteiltaan laadukas, näyttelijät hyviä, mutta saman toisto käy puuduttavaksi ja turruttavaksi. Doillonin ikä nimittäin näkyy elokuvan vanhakantaisessa rakenteessa. 73-vuotias ohjaaja on pitänyt tarpeellisena esitellä Rodinin samat, ehkä jopa ärsyttävät puolet, uudestaan ja uudestaan. Leffa kestää pari tuntia ja siitä olisi aivan hyvin voinut saksia pois puolisen tuntia – ehkä jopa kokonaisen tunnin.

Taiteilija haluaa aina reaktion teoksestaan. Negatiivisen tai positiivisen, kumpikin on hyvä. Keskinkertaisuus on jokaisen taiteilijan helvetti ja suurin pelko. Rodinin elämäkertakomedia on juuri niin keskinkertainen kuin keskinkertainen vain voi olla. Se ei ole hyvä eikä huono.

Vincent Lindon on ihan hyvä Rodin ja Izïa Higelin on kiehtova taiteilijan muusana, Camillena. Tarjoaapa elokuva myös muutaman ”ahaa, tuo on Rodinin työ” -elämyksen meille Rodin-noviiseille. Siinäpä elokuvan koko anti sitten onkin. Ja se alastomuus.

Jos Doillon olisi halunnut tehdä suurta draamaa luomisen tuskasta ja pakkomielteistä, olisi elokuvan pitänyt olla paljon rohkeampi. Rohkeutta ei ole esitellä alastomia naisia joka toisessa kohtauksessa ja laittaa päähenkilöt tappelemaan niissä muissa. Harmi. Rodin vaikuttaisi olleen kiehtova hahmo eläessään, mutta elokuva ei hänelle suurta kunniaa tuo.