Mamoru Hosodan ohjaamia näyttäviä, fantasian puolelle kallistuvia animaatioita on nähty Suomessakin jos ei muuten niin ainakin festivaaleilla piipahtamassa. Niitä ovat muun muassa The Girl Who Leapt Through Time, Summer Wars, The Boy and the Beast, Oscar-ehdokas Mirai ja Belle.
Hänen uutuutensa on saanut inspiraation William Shakespearen Hamlet-klassikosta. Mutta koska kyseessä on Hosoda ja anime, toimivat 1500-luvun Tanskan hovi ja sen juonittelut vain lähtökohtina. Hamlet-prinssin paikan ottaa Scarlet-prinsessa, joka lähtee tuonpuoleiseen kostamaan isänsä kohtaloa.
Tuohon verrattuna hahmojen kuten Guildenstern ja Rosencrantz uusiokäyttö on pieni muutos alkuperäiseen tragediaan, mutta Shakespeare-puristien ei kannattane vaivautua teatteriin. Ellei sitten halua nähdä kiinnostavaa tulkintaa vanhasta suosikista. Johon kuuluu myös nykyajasta Scarletin kaveriksi tupsahtava pasifistinen ensihoitaja.
Fantasia-animen ystäville Scarlet sen sijaan on silmäkarkkia. Se leikittelee tyyleillä esimerkiksi liittämällä piirroshahmoja realistisiin ympäristöihin ja elementteihin. Fantasiamaailman taivas on vellova meri, jossa uiskentelee valtava lohikäärme kuin Moby Dick konsanaan nahka lukemattomien erilaisten aseiden lävistämänä. Mikä on sen merkitys? No, se ei oikeastaan ole tärkeää, pääasia on, että kaikki näyttää upealta ja paatosta riittää.
Lähes kaksituntisena Scarlet on aavistuksen pitkä, kun itse tarina mataa ja koostuu pitkälti uusien hahmojen ja ryhmien kohtaaminen. Kohtaamiset johtavat yleensä yhä uusiin taisteluihin, mutta välillä myös laulu- ja tanssikohtauksiin. Lopulta Scarletin missio jää sivuseikaksi tunnelmoinnissa, jota jää vain katselemaan ja kuuntelemaan. Silti murhatun isän viimeisten sanojen arvoitus ei voi lopulta olla koskettamatta.
Jouni Vikman
Scarlet -elokuvan traileri
