Irlantilainen konkarinäyttelijä Liam Neeson nähdään jälleen kerran toimintajännärissä esittämässä kokenutta kovanaamaa, jonka kanssa ei kannata ryhtyä väittelemään. Ensin tuli Taken ja sen jatko-osa ja sitten Non-Stop, ja nyt Tanssi haudoilla, joissa kaikissa Neeson esittää melkeinpä samaa roolihahmoa.
Tanssi haudoilla perustuu Lawrence Blockin samannimiseen romaaniin, joka on ilmestynyt suomeksikin. Elokuvan ohjaaja Scott Frank tunnetaan paremmin käsikirjoittajana (Get Shorty, Minority Report).
Alkuperäinen romaani ilmestyi jo vuonna 1992, mutta tarina sijoittuu vuoteen 1999. Neeson esittää entistä poliisia, joka on lisäksi entinen alkoholisti. Traumaattisen ampumatapauksen jälkeen Matthew Scudderin virkamerkki on lentänyt laatikkoon ja korkki mennyt kiinni. Yksityisetsiväksi siirtynyt Scudder ottaa vastentahtoisesti vastaan keikan huumediileriltä, jonka vaimo on kidnapattu ja tapettu. Taustalta paljastuu kokonainen murhien sarja, ja jo elokuvan alkupuolella selviää kytkös entisiin huumepoliiseihin.
Suomalaisittain kutkuttava piirre elokuvassa on sivuosassa näyttelevä Laura Birn, joka esittää yhtä murhattua naista. Kyseessä on pikkurooli, mutta hän pääsee onneksi tekemään muutakin kuin esittämään kuollutta, vaikka hänen roolihahmonsa onkin joutunut murhaajan uhriksi jo aiemmin. Yhtään repliikkiä Birnillä ei taida olla, mutta hänet nähdään hienossa alkutekstijaksossa sekä useissa takaumissa.
Neeson on kuitenkin elokuvan tähti, ja suuri osa elokuvan onnistumisesta onkin hänen ansiotaan. Neeson on esittänyt lähes samanlaista roolihahmoa jo monta kertaa ennenkin, mutta hän osaa tehdä sen todella hyvin. Hän on kuin nykyajan Charles Bronson, jonka pelkkä olemus oli 1970-luvulla toimintajännärin laadun tae.
Tanssi haudoilla on sujuvasti etenevä jännäri, jossa omaperäisyyden puute on korvattu varmalla tyylitajulla ja Neesonin karismalla. Islantilainen Ólafur Darri Ólafsson (Syvyys, True Detective) tekee mieleenjäävän sivuroolin outona hautausmaan hoitajana. David Harbour ja Adam David Thompson esittävät sarjamurhaajia hyytävästi. Tehokkuutta vähentää turhan tuntuinen ja samalla epäuskottava sivujuoni, jossa Scudder saa tutkimustensa avuksi kodittoman pikkupojan. Pienistä puutteista huolimatta Tanssi haudoilla on kaikin puolin pätevää jännitysviihdettä.