Tarinoiden Suomi

GENRE ENSI-ILTA 11.08.2017 TÄHDET

Dokumentti herättää rakkaita tuntemuksia kotimaata kohtaan, vaikka ei itseään kovin isänmaallisena pitäisikään.

Tarinateltassa tavalliset ohikulkijat kertoivat kameralle tarinoitaan ja muistojaan, joista Jussi Oroza koosti ajatuksia herättävän dokumentin. Telttaan toivotettiin tervetulleeksi kuka tahansa Suomessa asuva henkilö, joka halusi jakaa hetken elämästään. Tarinat ovat arkisia ja samalla jotain enemmän. Pienikin asia saattaa olla elämän käännekohta ja kertojalleen tärkeä muisto.

Tarinoiden Suomi on niin vahva stereotypia suomalaisuudesta, että se hellyttää. Kertomuksissa tulevat vastaan perisuomalaisena pidetyt asiat, joiden ansiosta tai joista huolimatta suomalaisuus on mitä on. Puhtaasti onnellisiakin tarinoita jaetaan, mutta monia muistoja värittävät alkoholismi, sisukkuus ja selviäminen. Suomalaiset tunnetaan hiljaisena kansana, ja jotkut tarinat kerrotaankin ensimmäistä kertaa ääneen. Vaikka jotkut muistot eivät ulkopuolisesta vaikuttaisi onnellisilta, ne saattoivat olla lämpimiä hetkiä kertojansa elämässä.

Tarinankertojien aitous lämmittää. He antavat tarinoilleen kasvot ja kertovat ne kaunistelematta. Joku takeltelee sanoissaan, toinen innostuu silminnähden muistostaan ja kolmas liikuttuu lähes kyyneliin asti, kun saa kipeän asian vihdoin sanottua ääneen.

Tarinoiden lomassa nähdään vaaleahapsinen pikkupoika, joka tuo mieleen nuoremman version monelle tutusta satuhahmosta. Pieni poika hattu päässään on aivan kuin Astrid Lindgrenin Vaahteramäen Eemeli, joka näyttää olevan hiukan hukassa. Viime aikoina suomalaisuus on herättänyt ristiriitaisia ajatuksia ja itsensäkin on voinut tuntea epävarmaksi – mitä suomalaisuus tarkoittaa? Dokumentin tarinat onnistuvat muistuttamaan sellaisesta Suomesta, josta voi olla ylpeä ja iloinen.

Suomi 100 -tuotteena elokuva on ehdottomasti mieleenpainuvampi kuin vessaharja tai muki. Kertomukset seuraavat toisiaan sujuvasti, mutta kokonaisuus tuntuu välillä hajanaiselta. Ehkä näin on tarkoituskin – erilaiset ihmiset, tarinat ja muistot rakentavat kokonaisuuden, jossa on toivottavasti tilaa monimuotoisuudelle ja suvaitsevaisuudelle.