Taxi Teheran

GENRE ENSI-ILTA 13.11.2015 TÄHDET

Erittäin jäykistä sensuurikäytännöistään huolimatta Iranista on muodostunut persialaisen filmiteollisuuden johtotähti. Luotettavia tilastoja (tai ylipäätään mitään tietoa) on Iranista hankalaa saada, mutta arviot vuosituotannosta pyörivät noin sadassa elokuvassa. Suomessa nämä leffat löytävät aika ajoin tiensä festarien ohjelmistoihin, mutta laajemmassa levityksessä ne ovat harvinaista herkkua.

Kokematon taksikuski (Jafar Panahi) suhailee ympäri Teherania ja poimii kyytiinsä erilaisia matkustajia. Auto saattaa poimia mukaan uuden asiakkaan jo ennen kuin edellinen on pudotettu pois. Kuin sattumalta matkalaiset ovat kovin puheliasta väkeä ja käyvät kiihkeitä keskusteluita sharia-lakien soveltamisesta aina digitallenteiden piratismiin. Ironista tragikomiikkaa edustaa liikenneonnettomuudessa pahoin loukkaantuneen miehen videolle sanelema testamentti.

Kuskin sukulaistyttö halajaa elokuvantekijäksi. Lapsillekin jo koulussa opetettava julkiseen levitykseen tarkoitetuille elokuville asetettu säännöstö kuulostaa hämmentävältä. Sen mukaan esimerkiksi fyysistä kontaktia ei sallita vastakkaisten sukupuolten välillä. Henkilöhahmojen nimeämistä on säädelty, naisten pitää noudattaa jäykkää pukukoodia ja muuta yhtä käsittämätöntä. Arkitodellisuuden eli viranomaiskielellä ilmaistuna inhorealismin kuvausta pitää karttaa, koska sen olemassa oloa ei satudemokratioissa haluta tunnustaa.

On yllättävää havaita, miten nopeasti taksisuhailu imee mukaansa, ja lopussa tuntee jo olevansa itsekin kyydissä. Kerrontatyyli on dokumentaarinen, vaikka itse tarina onkin loogisesti ja johdonmukaisesti etenevä. Joissain kohdissa, kuten kalamaljan kuskausjaksossa, fiktiivisyys näyttäytyy ilmiselvänä ennalta-arvattavuutena. Koska elokuva on käsikirjoitettu, sen olisi suonut vievän sananvapaustarkastelua pidemmällekin.

Länsimaisen median uutisointi alueen maista on viime aikoina ollut kovin pinnallista. Otsikoissa pyörivät tasaisesti lähinnä terroristit ja pakolaiset sekä tietysti esimerkiksi Iranin kyseenalaisen hyvä sijoitus teloitustilastoissa. Helposti pääsee unohtumaan hiljaisempien massojen näkökulma. Taxi Teheran ei ainakaan kovin ruusuista kuvaa heidän elämän olosuhteistaan maalaile.

Loppu sopii yhteen elokuvakoodiston – sekä koko teeman kanssa. Vaikka katsoessa kuinka muistuttelee itselleen, miten eri lailla asiat voivat olla Iranissa, näin räikeä osoittelu sekä rautalankavääntäminen tuntuisivat tämän päivän liberaalimmissa elokuvamaissa jo epäilyttävältä kukkahattuilulta.

Jafar Panahi on Iranin tunnetuimpia nykyohjaajia. Hän puolustaa aktiivisesti sananvapautta ja on tämän seurauksena ollut vangittuna sekä menettänyt toistaiseksi mahdollisuutensa poistua maasta. Elokuvalle tänä vuonna myönnetyn Berliinin kultaisen karhun kävi alkuvuodesta niiaamassa hänen sisarentyttärensä Hana Saeidi.

Niin tärkeää kuin kantaaottavuus onkin, olisi muihinkin elokuvallisiin arvoihin syytä panostaa. Ohjaus sekä näyttelijätyö muistuttavat suurelta osin taksin vaappuvaa ja haparoivaa ajotyyliä.

 


Aiheeseen liittyvät elokuvat