Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat nähtiin ensimmäisen kerran 30 vuotta sitten omakustannesarjakuvan sivuilla. Sitä mukaa kun hahmojen suosio kasvoi, alkoi unohtua niiden alkuperä DC:n ja varsinkin Marvelin teinimutanttisankareiden väkivaltaisena parodiana. Varsinkin sellaisten, joilla oli 1980-luvun Japani-intoilun aikoihin taipumus sotkeutua ninjoihin ja kehittää itsekin mestarillisia taitoja itämaisten taistelulajien saralla. Nyt laboratorioeläimistä antropomorfisiksi olennoiksi kasvaneista kilpikonnista on tullut sankareita muiden vastaavien hahmojen rinnalla, samalla kun synkkyys ja väkivaltaisuus ovat saaneet väistyä huban toiminnan tieltä.
Jo itsessään toki typerän lajityypin, hassun hauskan räiskintätoiminnan, edustajana uusin Teenage Mutant Ninja Turtles -elokuva on oikein onnistunut tekele. Hyväksi elokuvaksi sitä ei missään nimessä voi kutsua, mutta sen hyper-energinen mekastusmeno estää ajattelemasta sen lukemattomia puutteita ennen kuin vasta jälkikäteen.
Megan Fox on tyhjänpäiväisiä höpöuutisia tekevä toimittajan alku, joka haaveilee kunnollisen, vakavan skuupin löytämisestä. Hän törmää kaupunkia piinaavan rikollisjoukon toimiin ja todistaa konnille päihin antavan salaperäisen oikeuden puolustajan toimintaa. Pian selviää, että vigilantesankareita on useampiakin, ja he ovat itse asiassa rottia ja kilpikonnia, jotka ovat viemäreissä kasvaneet ihmisten mittoihin fyysisesti ja henkisesti – tosin jälkimmäistä lähinnä vain kilpikonnasankarien rottamentorin kohdalla.
Pian toimittaja ja hänen uudet ystävänsä ovat sekaantuneet konnien koko kaupunkia koskevaan ilkeään suunnitelmaan, jossa ei ole kovin paljon järkeä, mutta joka toimii jatkuvan tappelun, räiskinnän ja tuhoamisen motivaattorina. Ja tietysti tarjoaa lopputappeluun helpon deadline-jännityselementin aikalaskureineen.
Teenage Mutant Ninja Turtles ei siis tarjoa mitään uutta heppoisten toimintaelokuvien saralla, ja se on muutenkin melko muotopuoli. Hahmoja ei perustella mitenkään, eivätkä ne kasva elokuvan aikana, vaan kaikki määritellään yhden ominaisuuden kautta. Ilmeisesti pohjustukseksi katsotaan väkisin tehty menneisyyteen liittyvän yhteyden luominen lähes kaikkien elokuvan henkilöiden välillä. Tosin pahiksia ei esitellä tai perustella senkään vertaa, he vain ovat ilkeitä koska.
Heikkoudet kuitenkin hautautuvat teknisen toteutuksen alle, kun kuva kieppuu ja heiluu toiminnan mukana – huojuvan 3D-kuvauksen voi hyvinkin kuvitella aiheuttavan matkapahoinvoinnista kärsiville vatsanväänteitä. Sellaista liikahdusta ei voi tehdä, jota ei säestäisi katsomoa tärisyttävä bassopaineaalto. Elokuva on kuin viihdyttävämpi versio päähän laitetusta, ajattelemisen estävästä peltiämpäristä, jota hakataan moukareilla.
Aivottomuudesta sekä räiskinnän ja tuhoamisen määrästä on helppo päätellä, että elokuvan tuottajana on toiminut alan spesialisti Michael Bay. Tuottajan lisäksi TMNT:n pääosan Megan Fox on linkki Transformers-franchiseen. Herääkin kysymys, miksei pöhöttyneestä Transformers-elokuvien sarjasta ole saatu aikaiseksi yhtä tyhmänhauskaa viihdettä. Vastauskin on ilmeinen: konsepti pakottaa pitämään tällaisten tapausten heikkouden, elävien ihmisten välisen realistisen vuorovaikutuksen, minimissään ja keskittymään tietokoneella luotuun megamekastukseen. Sillä saralla elokuva kieltämättä toimii.
Teenage Mutant Ninja Turtles -elokuvan traileri
Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa