Myönnettäköön se heti alkuun: en välitä koripallosta, enkä seuraa sitä missään muodossa. Säännöt opin joskus yläasteella ja tiedän, miten sitä pelataan. Silti japanilaisanime The First Slam Dunk onnistui tempaisemaan mukaansa perhe- ja lukiodraamansa sekä suorastaan hengästyttävän hienosti animoidun ottelukuvauksensa takia.
The First Slam Dunk perustuu 1990-luvulla julkaistuihin Slam Dunk -mangasarjiksiin (1990–1996) sekä 101-osaiseen animesarjaan (1993–1996). Ikonisen Toei Animation -studion uusi elokuva on ennemminkin jatkoa tälle animesarjalle kuin mangalle.
Elokuva kertoo teini-ikäisestä Ryota Miyagista, joka on korismaailman nouseva tähti, kunhan hän vain saisi kasettinsa kuntoon. Ryotalla on taustalla perhetragedia, jonka takia hän ei pysty luottamaan omiin taitoihinsa. Teinipojan huippukorispelaajaveli on menehtynyt veneonnettomuudessa joitakin vuosia aiemmin, ja aina siitä lähtien veljen muisto on kummitellut takaraivossa estäen Ryotaa nousemasta täyteen potentiaaliinsa.
Ryota pelaa veljensä tavoin Shohoku High -lukion korisjengissä, joka saa finaalipelissä vastaansa voittamattoman Sannoh High -koulun suorastaan militaristisen tarkasti organisoidun jengin sekä koko sarjan parhaan pelaajan. He ovat kohtaamassa mahdottomalta tuntuvan esteen.
Shohokun jengissä on ailahtelevaisen Ryotan lisäksi mangassa ja animesarjassa päähahmona nähty anarkistinen ja villi punatukka Sakuragi, hommat hyppysissään pitävä kapteeni Akagi, egoistinen mutta erinomainen pelaaja Rukawa sekä Mitsui, jonka kanssa Ryotalla on ollut biiffiä korismaailman ulkopuolella.
Melko samasta puusta veistetyt hahmot menevät nopeasti sekaisin vauhdikkaissa ottelukohtauksissa, joten jonkinlainen tietämys hahmoista olisi hyväksi ennen The First Slam Dunkin katsomista. Etenkin Ryotan kotielämä sekä täysin irrallinen nokkapokka Mitsuin kanssa jäävät osittain arvoitukseksi. Takaumat toimivat animesarjan tarinan kertauksena, mutta ne onnistuvat lähinnä vain hämmentämään lisää. Onneksi hämmennys ei estä nauttimasta järjettömän kovalla draamankaarella rakennetusta finaalimatsista.
Toei-studion animaatiojälki on mestarillista. Etenkin ottelukuvaus on suorastaan hikisen jännittävää katsottavaa. Taitavasti rakennetut koriskohtaukset suorastaan pakottavat katsojan puristamaan penkistään kiinni. Myös äänimiksaus ja musiikin käyttö on esimerkillistä. Pulssi nousee taivaisiin tätä matsia katsoessa.
Niko Ikonen