The Square

/ / / GENRE , ENSI-ILTA 17.11.2017 TÄHDET

Pikimusta ja veitsenterävä satiiri pitää pilkkanaan niin kulttuurieliittiä kuin hyvinvointiyhteiskuntaa. Vuoden parhaimmistoon kuuluvan elokuvan pitäisi olla pakkokatsottavaa kaikille.

Välillä sitä ihmettelee rikkaiden ihmisten toilailuja. Tuntuu kuin he eläisivät aivan toisessa maailmassa kuin me muut. He käyttäytyvät omituisesti ja tekevät erikoisia asioita. Erityisesti taidesnobit ovat kuin toiselta planeetalta. Heillä on jonkinlainen kollektiivinen tajunta, jonka perusteella he diggailevat milloin ihmisen ulosteesta väännetystä nykytaiteesta, kissanrääkkäysvideoista, Guggenheimin museohuijauksesta tai täysin käsittämättömästä, roskalaatikoilla soitetusta vaihtoehtomusiikista. Tältä pohjalta onkin hyvä tehdä yhteiskuntakritiikkiä ja mustaa satiiria.

The Square iskee suoraan kulttuurielitismin ja rikkauden luoman tekopyhyyden ytimeen: ihmisten tulisi olla poliittisesti korrekteja, mutta oma käytös on täysin päinvastaista. Elokuva vääntää mustaa huumoria yhteiskuntarakenteiden hassuista ja välillä myös traagisista eroista sekä yhteiskuntamme suorastaan häveliäistä vääryyksistä ja siitä, kuinka rikkailla tuntuu olevan erikoinen tapa ummistaa silmänsä näiltä vääryyksiltä, kunhan tarjolla on kaviaaria ja vuosikertaviiniä. Rahaa syydetään mitä idioottimaisimpiin kohteisiin samalla, kun länsimainen sivistys rappeutuu ympäriltämme.

The Square ottaa käsittelyynsä taidepiirit, rahan, globalisaation, yhteiskuntaluokat, maahanmuuton, seksin ja tasa-arvon. Ottaapa se kantaa myös päivän kuumimpiin aatesuuntauksiin. Elokuva ei säästä ketään tai mitään: sen jokainen kohtaus tuntuu kritisoivan jotain epäkohtaa maailmassa.

Jos Paul Verhoeven on yhteiskuntakritiikin nero, niin ruotsalaisohjaaja Ruben Östlund on satiirin musta velho, joka rikkoo näkemämme universumin kudoksen ja oksentaa sen iljettävyydet syliimme. Jokaisen pitäisi nähdä myös lasitalomme ulkopuolelle ennen kuin kammoksuttu ulkopuoli tulee ja rikkoo ikkunat.

Östlund yllätti vuonna 2014. Turisti vaikutti aivan normaalilta katastrofielokuvalta, mutta se vetäisi nopeasti katsojalta maton alta syvään viiltävällä ihmisen luonteeseen ja psykologiaan käyvällä satiirillaan. The Square uppoaa sitäkin syvemmälle ihmismielen likakaivoon ja kykyyn luoda psykologisia muureja reaalimaailman kauhujen esteeksi.

The Square on melko vaikeatajuinen ja metatasoilla kulkeva kertomus rikkaasta Christianista (Claes Bang), joka on suoraan sanottuna pelkkää tyhjyyttä kumisevaa koreaa ulkokuorta. Leffa alkaa hienolla silmänkääntötempulla, joka osoittaa myös yhden yhteiskuntamme häiriintyneimmistä piirteistä. Emme enää auta hädässä olevia ihmisiä. Nytkin avun palkkana on tulla ryöstetyksi. Tästä alkaa tapahtumaketju, joka repii hajalle hyvinvointiyhteiskuntamme rakenteiden illuusion ja pakottaa katsojan havaitsemaan myös itsessään piilevät syöpäläiset.

Östlund on ottanut myös muita vaikutteita Verhoevenilta; katsojaa ei säästellä kuvallisellakaan puolella. Leffaan on sijoitettu useita todella häiriintyneitä ja provokatiivisia kohtauksia. Niille ei oikeasti saisi nauraa, mutta ne ovat niin pikimustia ja absurdeja tapahtumia, että järkyttävälle kuvamateriaalille huomaa hekottelevansa. Puolustusmekanismi kai sekin on?