Iloiset ja värikkäät trollit muistuttavat pikkulapsille suunnattuja televisiohahmoja kuten Teletappeja ja Himpuloita: ollaan kavereita ja halataan. Tämän piirteen korostaminen on merkittävä osa Trolls-elokuvan hauskuutta. Trollit piereskelevät kimalletta ja kakkivat muffinsseja. Elämä on yhtä laulua, tanssia ja askartelua. Sarkasmin arvellaan olevan jotakin syötävää.
Mutta tietysti joukossa on yksi murjottaja, Risu nimeltään. Risu ei ole koskaan bailutuulella. Risu asuu maanalaisessa bunkkerissa, koska ehkä juuri tänään hyökkäävät pelätyt bergeniläiset – nuo isot, rumat, vihertävänharmaat peikot, jotka eivät tajua iloisuudesta tai laulamisesta mitään, mutta syövät trolleja.
Risun mielestä muut trollit ovat raivostuttavan hyväntuulisia, etenkin pikkukansan pinkki keulahahmo Poppy. Poppy ja Risu muodostavat täydellisen vastaparin ja tempautuvat vaaralliseen seikkailuun, kun joukko ystäviä on pelastettava bergeniläisten padasta.
Elokuvan juoni on mukavan yksinkertainen ja draama sopusuhtaista; Trolls ei raasta sydäntä katsojan rinnasta kuten Pete ja lohikäärme Elliott, eikä toisaalta ole aivan yhtä heiveröisesti motivoitua kaahailua kuin vaikkapa Lemmikkien salainen elämä. Eikä mukana ole juuri lainkaan sellaista huumoria, joka olisi suunnattu ainoastaan aikuisille, jotka katsovat elokuvaa pakon edessä lastensa kanssa – mutta napakka rytmitys tekee Trollsista varttuneellekin kelpo katsottavaa, jos glitterinsietokyky vain on riittävän korkea.
Elokuvan opetus liittyy moderniin onnellisuusbuumiin ja -bisnekseen. Onnellisuus on muodikasta, oikeastaan pakollista, mutta onnellisuuden tavoittelu voi tehdä onnettomaksi. Jokaisen pitäisi syödä tai omistaa jotakin tiettyä ollakseen onnellinen. Bergeniläiset voivat olla onnellisia vain syödessään trolleja – tai niin heille ainakin on aina kerrottu. Mutta sehän on hölynpölyä, julistaa Poppy, kaikki tarvittava löytyy sisältämme. Ja sitten taas jorataan!
Vaikka Trolls on päällisin puolin simppeli elokuva, on 3D-animaatio paikoin varsin komeaa, kun jokainen karva erottuu sateenkaarenvärisestä trollitukasta tai bergeniläisen kourasta. Bergeniläisissä on myös kelpo tuulahdus Laika-studion Boksitrollien rujoa estetiikkaa.
Ja koska trollit pitävät diskomusasta ja ilakoimisesta, on Trolls täynnä vetävää musiikkia. Justin Timberlake on paitsi antanut äänensä alkuperäisversion Risulle, toiminut elokuvan musiikista vastaavana tuottajana. Elokuvassa soiva Timberlaken feelgood-biisi CAN’T STOP THE FEELING! on jo valmiiksi hitti. Erityisen ilahduttavaa on, että elokuvan laulut toimivat mainiosti myös suomeksi (on mahtifiilis!). Anna Kendrickin näyttelemää Poppya tulkitsee suomenkielisessä versiossa Evelina.