Vampyyriromanssisarjan ensimmäinen osa Twilight – Houkutus oli mukiinmenevä avaus, joka onnistui pitämään fantasiasarjaan perehtymättömänkin katsojan perillä tapahtumista. Sarjan ilmeisesti heikoimpaan kirjaan perustunut Twilight – Uusikuu kärsi päähenkilöiden erottamisesta, mikä teki elokuvan romanssista ja väkinäisestä kolmiodraamasta harvinaisen vaivaannuttavaa. Tässä seurassa ei siis ole vaikea olla paras, mutta Twilight – Epäilys singahtaa kirkkaasti sarjan tähän asti viihdyttävimmäksi elokuvaksi.
Ihmistyttö Bella yrittää taivutella vampyyrilemmittyään tekemään itsestäänkin kuolemattoman, mutta toiselta aikakaudelta peräisin oleva hirviö haluaa säilyttää edes pienen palan inhimillisyyttään. Samalla kun tyttöön ihastunut ihmissusi yrittää saada tätä luopumaan ihmispäiviensä päättämisestä ja tunnustamaan tunteensa häntä kohtaan. Romanssi horjuttaa muodonmuuttajien ja verenimijöiden muutenkin huteraa rauhaa. Asiaa ei auta, että samaan aikaan joku kokoaa lähiseudulla vampyyriarmeijaa hämäräperäistä mutta taatusti kavalaa tarkoitusta varten.
Twilight – Epäilys on aikaisempia osia selvästi toiminnallisempi ja taustahenkilötkin saavat enemmän valkokangasaikaa. Yli kaksituntisesta pituudesta huolimatta tarina etenee vauhdilla ja välillä sarjaan syvällisemmin perehtymätön katsoja joutuukin ponnistelemaan muistaakseen kuka kukin sivuhenkilöistä on. Myös Bellan koulunkäynti ja sen päättymisen kaltaiset pienet detaljit ohitetaan lähes sivulauseessa.
Ohjaajan on vaikea tuoda omaa näkemystään Twilightin kaltaiseen franchiseen, mutta David Slade selvästi tekee jotain oikein. Sen lisäksi, että elokuva näyttää hyvältä, se etenee suhteellisen sujuvasti olematta edellisten osien kaltainen pelkkä perättäisten kohtausten ketju. Mikä tärkeintä, hän tuo vampyyrisöpöläisiin hieman 30 päivää kaamosta -kauhuelokuvansa tunnelmaa.
Kaikki elokuvan yliluonnolliset olennot näyttävät, ilmeilevät ja käyttäytyvät hieman epäinhimillisesti, mikä tuo elokuvaan teemoja ja kysymyksiä, jotka olisi pitänyt esittää sillä sekunnilla, kun teinityttöä alettiin naittaa henkiin heränneelle, verta juovalle ruumiille. Se tekee aikaisemmin päälle liimatusta kolmiodraamasta uskottavampaa.
Päähenkilöiden, varsinkin Kristen Stewartin heikoille näyttelijänkyvyille Slade ei mahda mitään, mutta hän on saanut Stephenie Meyerin soutavan ja huopaavan melodraaman sopimaan luontevasti heidän suuhunsa. Kahdenkeskiset sanailut eivät enää raasta korvia ainakaan entisessä määrin, vitsit ovat oikeasti hauskoja ja – uskaltaako sen sanoa – elokuva onnistuu paikoin olemaan jopa romanttinen!
Mikä tärkeintä, elokuvasarjaan on kerrankin saatu tuntua, että pelissä on oikeasti jotain elämää suurempaa. Twilight – Epäilys ei edelleenkään ole elokuvana mestariteos, mutta yliluonnollisen lemmenleiskunnan faneille se tarjoaa vihdoin sitä mitä he himoitsevat – ja ansaitsevat.
Jouni Vikman
Tähdet: ★★★
Twilight – Epäilys – Traileri