Sam on syrjäytymisen partaalla vetelehtivä nuori mies, joka viettää loputonta löysäilyelämää naapureita tirkistellen. Hän ei tunnu pystyvän kiinnostumaan mistään tai sitoutumaan mihinkään tai keneenkään. Kunnes eräänä päivänä naapuritaloon muuttaa nuori ja viehättävä Sarah, johon Sam tuntuu heti löytävän yhteyden.
Yhtä nopeasti kuin on ilmestynyt Sarah katoaa jättäen jälkeensä tyhjän asunnon ja hämmentyneen Samin. Erinäisten ihmisten ja tapahtumien ketjua seuraten Sam ryhtyy selvittämään, mitä on tapahtunut. Hyvin nopeasti hän alkaa epäillä, että häntä ympäröivä maailma ei ole sellainen kuin hän on kuvitellut sen olevan.
Vuonna 2014 ilmestynyt It Follows rinnasti kauhuelokuvan hirviön sukupuolitautiin, kun kirouksesta kärsivä siirsi itseään vainoavan, ulkoasua vaihtavan ja muille näkymättömän murhaajan toisen kontolle harrastamalla seksiä tämän kanssa. Ohjaaja-käsikirjoittaja David Robert Mithcellin uutuus tuntuu saman idean käänteiseltä versiolta. Sen sijaan, että päähenkilö pakenee hitaasti mutta vääjäämättömästi etenevää vainoajaa, hän yrittää nyt tavoittaa jossain kaukana edellä kulkevaa pystymättä täysin hahmottamaan mitä tai ketä on ajamassa takaa. Tyylilaji on vaihtunut kauhusta noiriin.
Samin kohtaamat ihmiset johdattelevat hänet pintaliitomaailmaan, jonka olemassa olosta hän on jollain tasolla tiennyt, mutta ei ole kuvitellut pääsevänsä osalliseksi siitä. Samalla tavalla hän solahtaa vaivatta osaksi pinnan alaista maailmaa, jossa urbaanit legendat ja populaarikulttuurin fantasiat ovatkin totta – aivan kuin olisi jollain tasolla tiennyt senkin olemassa olosta. Reaalimaailmaa tuntuu edustavan vain aluetta riivaava koirien tappaja, joka edustaa oikeaa vaaraa, jota ei kuitenkaan ajattele ennen kuin itse törmää siihen.
Välillä pelottaviin, välillä hauskoihin mutta käytännössä koko ajan outoihin hahmoihin ja sattumuksiin törmätessään Sam ajautuu syvemmälle mysteeriin, joka on joko salajuoni tai särkyneen mielen vainoharhaa. Kaikki pyörii Los Angelesin unelmakaupungin keinotekoisuutta symboloivan Silver Lake -tekojärven ympärillä. Toisaalta se symboloi maailmaa, jossa fantasioistaan voi tehdä todellisuutta, jos on siihen haluja ja resursseja.
Andrew Garfield on onnistunut valinta pääosaan, sillä vaikka veltto Sam ei ole suorastaan epämiellyttävä hahmo, ei hänestä ole varsinkaan alussa kovin helppo pitääkään. Garfieldissa on jotain samastuttavaa, joka saa pitämään hahmon puutteita osana irrallisuuden tuntua. Se taas tuntuu kumpuavan siitä, ettei voi luottaa oman maailmansa todellisuuteen, turvallisuuteen tai edes mielekkyyteen.
Under the Silver Lake on niitä tapauksia, joissa juonen kiehtovaa sykkyröitymistä seuraa tietäen takaraivossaan, että mysteeri on ylittänyt tietyn rajan, jonka jälkeen sille on mahdotonta kehittää täysin tyydyttävää lopetusta. On vain tyydyttävä siihen, että vaikka päätepiste ei ole vaivan arvoinen, matka sinne on ollut mitä viihdyttävin.