Vauhdikas seikkailuelokuva, jossa kyynistynyt vanhus ja ylivilkas pojankloppi toteuttavat miehen kuolleen vaimon unelmaa lennättämällä omakotitalon Etelä-Amerikan kadonneisiin laaksoihin. Velmuja käänteitä ja näppäriä yksityiskohtia riittää useammankin katsomisen ajaksi.
Pixarin kymmenes pitkä
animaatio yllättää jälleen aihevalinnallaan. Tällä kertaa autojen ja rottien sijaan päähenkilöksi on otettu niinkin eksoottinen otus kuin eläkkeellä oleva yksinäinen vanhus. Ja aiheeksi hänen kamppailunsa omien unelmien toteuttamisen, ympäröivän vanhusvihamielisen yhteiskunnan ja yli-innokkaan isättömän aasialais-amerikkalaisen pojan kanssa.
Wall-E:ssa aloitettu yhteiskuntakriittisyys saa kuitenkin jäädä loistavan alun jälkeen sivuosaan, kun 78-vuotias entinen ilmapallokauppias Carl Fredricksen päättää haistattaa kaikille pitkät ja kiinnittää omakotitaloonsa tuhatmäärin ilmapalloja nousten sananmukaisesti kiusaajiensa yläpuolelle. Päämääränä on Etelä-Amerikassa sijaitseva muinaislaakso upeine vesiputouksineen. Carlin suurin ongelma matkalla on aerodynamiikan sijaan mukaan vahingossa ängennyt Russell-poika, joka yrittää vanhusta auttamalla saada puuttuvan partiomerkin rintaansa.
Carlin ja hänen kuolleen vaimonsa elämäntarinalla alkava elokuva nostaa odotukset kattoon niin tyylillisesti kuin draamallisesti. Ikävä kyllä loppuosa elokuvasta on Ihmeperheen tapaan ylivauhdikasta melskaamista omituisten eläinten (Duudsonien reinkaarnaatio koirina!) ja Carlia jahtaavan sekaisin menneen entisen seikkailijan Charles Muntzin kanssa. Teknisesti kaikki on jälleen huippuluokkaa, ja katsottavaa on tällä kertaa pitkästä aikaa enemmän kuvakoon ollessa 1.85:1 ja tarjolla ollessa myös nykyään lähes pakollinen 3D-versiokin.
Kaikesta näkee, että
pixarilaisilla on ollut mukavaa elokuvan teossa, mutta silti siltä
jää odottamaan jotain enemmän. Eikö äkäisen vanhuksen, vanhusvihamielisen ympäristön ja yli-innokkaan pojan välisestä kamppailusta olisi saanut Toy Storyn tapaan yhteen paikkaan sijoittuvan monipuolisen tarinan? Ilmeisesti ei, koska tälläkin kadonnen maailman ryminällä elokuva on jäänyt Pixarin kaikkien aikojen lyhyimmäksi kokopitkäksi elokuvaksi. Elokuvaa on onneksi Suomessa täydennetty hauskalla luomiskertomuksella Partly Cloudy, jossa epäonninen haikara saa yhteistyökumppanikseen vain hengenvaarallisia vauvoja maailmalle tuottavan henkiolennon.