Värikylläisten epookkidraamojen ja visuaalisesti uhkeiden martial arts -elokuvien tekijänä maineensa luonut kiinalaismestari Zhang Yimou hallitsee myös pienimuotoisen arkirealismin, kuten hänen aiemmista ohjaustöistään muiden muassa Qiu Jun tarina (1992) ja Tie kotiin (1999) osoittivat. Vain sekunti jatkaa tyylillisesti niiden viitoittamalla linjalla, mutta vastaavaan emotionaaliseen tehoon yltämättä.
Kiinan maaseudulle kulttuurivallankumouksen aikaan sijoittuvassa draamassa teini-ikäinen orpotyttö varastaa kiertävältä elokuvakoneenkäyttäjältä filmikelan, jota myös muuan vankileiriltä karannut mies kiihkeästi havittelee. Kummallakin on omalaatuiseen toimintaansa hyvin henkilökohtaiset syyt, jotka paljastuvat tarinan edetessä.
Elokuvan kolmanneksi päähenkilöksi nousee koneenkäyttäjä, jota paikalliset asukkaat kohtelevat kuin lapset joulupukkia. Kun odotetun propagandalefffan näytös uhkaa peruuntua yhden kelan vaurioitumisen vuoksi, koko kylä puhaltaa yhteen hiileen – tai pikemminkin filmiin – jotta kallisarvoinen selluloidi saataisiin pelastettua ja elokuva esitettyä.
Vain sekunti on sekä Zhangin kunnianosoitus elokuvan taikavoimalle että ohuesti verhottu kritiikki kulttuurivallankumouksen aikaisen Kiinan autoritääristä ja mielivaltaista yhteiskuntaa vastaan. Vuosiksi vankileirille pikkurikkeen vuoksi tuomittu mies ja liikuntarajoitteisen pikkuveljensä vuoksi kiusattu tyttö ovat molemmat omalla tavallaan epäoikeudenmukaisen yhteiskunnan uhreja.
Ohuesti verhottu yhteiskuntakritiikki lieneekin syy siihen, miksi yli kolme vuotta sitten valmistunut elokuva nähdään valkokankaalla vasta nyt. Keväällä 2019 Kiinan viranomaiset vetivät sen viime hetkellä pois Berliinin elokuvajuhlien ohjelmistosta. Kotimaassaan se näki päivänvalon loppuvuodesta 2020 ja kansainvälisillä festareilla vasta viime syksynä. Kiristyvän sensuurin kourissa kiinalaisen elokuvan tulevaisuus ei näytä kovin valoisalta.
Tarmo Poussu