Tom Hanksin ja Steven Spielbergin neljäs yhteinen elokuva kertoo kiehtovan, tositapahtumien inspiroiman tarinan newyorkilaisesta asianajajasta, joka joutuu keskelle kylmän sodan polttopistettä. Lopputulos on capralaisiin sävyihin yltävä humaani vakoojadraama, jossa Hanks tekee yhden viime vuosien parhaista roolisuorituksistaan.
Vuodesta 1957 alkava tarina käynnistyy, kun Brooklynissa asuva taidemaalari Rudolf Abel (Mark Rylance) pidätetään epäiltynä Neuvostoliiton vakoojana. Juttu näyttää päivänselvältä, mutta todistuksena amerikkalaisen oikeusjärjestelmän tasa-arvoisuudesta Abelille määrätään pätevä puolustusasianajaja. Tehtävä lankeaa vakuutusjuristina työskentelevälle James B. Donovanille, joka onnistuu vetoamaan tuomariin, jotta hänen asiakkaansa ei saa kuolemantuomiota.
Muutama vuosi myöhemmin nuori jenkkilentäjä Francis G. Powers (Austin Stowell) jää venäläisten vangiksi jouduttuaan ammutuksi alas Neuvostoliittoon suuntautuneella vakoilulennolla. Venäläiset ehdottavat vankien vaihtoa, joka tapahtuisi vastikään muurilla jaetussa Berliinissä. CIA pyytää neuvottelijaksi Donovania, joka ei virallisesti edustaisi Yhdysvaltoja, vaan toimisi yksityishenkilönä. Samalla Donovan päättää yrittää myös toisen amerikkalaisen, Stasin kouriin Itä-Berliinissä jääneen opiskelijan, vapauttamista.
Vakoojien silta on klassista, aikuiseen makuun sovitettua jännitysdraamaviihdettä, jonka henkinen keskus löytyy Hanksin briljantista näyttelijätyöstä. Hanks on räätälöinyt suorituksensa James Stewartin mittoihin ja tekee suorituksen, joka herättää henkiin Frank Capran elokuvista tutun oikeamielisen ja suoraselkäisen mattimeikäläisen. Hanksin Donovan on tarinan moraalinen, yksinäinen ja epäitsekäs kompassi, joka vastaa oikeista siirroista kahden kylmän suurvallan välisellä pelilaudalla.
Spielberg maalaa elävästi esiin kylmän sodan aikakauden ja siihen liittyvät mielettömyydet. Atomisodan varjossa elävä Amerikka sykkii muukalaisvihaa ja vainoharhaisuutta, joka näkee kommunisteja ja näiden kätyrejä joka puolella. Vakoojille ei haluta antaa armoa, ei etenkään Rosenbergin pariskunnan jälkeen, johon elokuvassa myös viitataan.
Vakoojat ovat kuitenkin vain ihmisiä, jotka toimivat muiden käskystä. Jääkylmänä pidetyn ammatin inhimillisyyden löytääkseen Spielberg on valinnut Abeliksi Hanksin veroisen näyttelijätaiturin. Brittiläinen Mark Rylance on roolissa häikäisevä, aivan kuten vastikään TV1:llä päättyneessä Susipalatsi-sarjassa. Spielbergin tiedetään fanittaneen Rylancea jo pitkään ja odottaneen tilaisuutta päästä työskentelemään tämän kanssa. Eikä yhteistyö pääty tähän, sillä Rylance tähdittää myös ohjaajan seuraavaa elokuvaa, Roald Dahlin romaaniin pohjaavaa fantasiaseikkailua The BFG.
Vakoojien silta muistuttaa kuinka hyvä aikuisdraaman tekijä Spielberg on parhaimmillaan. Siinä missä Sotahevonen ja Lincoln tuntuivat osin kuivilta kuin historiatunnin kalvosulkeiset, tuntuu Vakoojien silta yhtä elävältä ja vangitsevalta kuin Schindlerin lista, Pelastakaa sotamies Ryan ja München. Se on ensiluokkainen vakoojadraama, jolla on poikkeuksellisen suuri sydän ja vahva selkäranka.