Cristian Mungiun Valmistujaiset-elokuvan näkökulma on Romeo Aldean (Adrian Titieni), romanialaisen pikkukaupungin viisikymppisen lääkärin. Romeo on näennäisen menestynyt mies, jonka silmäterä, välkky ja kunnianhimoinen Eliza-tytär (Maria-Victoria Dragus), on juuri 18 ja valmistumassa koulustaan. Huolehtivan isän mieltä painaa jo Elizan seuraava askel: tämä suunnittelee psykologian opintoja ulkomailla.
Tytär on Romeon herkkä kohta, se jonka varaan hän laskee kaiken toivonsa. Siksi Romeon tuntema ja harkiten rakentama todellisuus alkaa säröillä, kun Elizan kimppuun käydään koulumatkalla. Ravistunut Romeo ottaa asiakseen selvittää, kuka hyökkääjä oli.
Etsintöjen edetessä katsojalle valkenee, että Romeon kriisi yltää paljon syvemmälle ja kauemmas kuin pelkkään pelkoon tyttären turvallisuuden ja tulevaisuuden puolesta. Miehen tie on ollut täynnä totuudesta tinkimistä, ja nyt kaikesta paistaa elämänvalhe. Eipä silti, ei Romeo yksin ole arjen kulisseja pitelemässä: tiiviit ja koko yhteisön lävistävät hyvä veli -verkostot kannattelevat omiaan usein kiusallisen totuuden ylikin.
Valmistujaiset on raa’an tarkkanäköinen elokuva, joka avaa maan tapaa sekä korruptiota, jota yksilötason myönnytykset ylläpitävät. Elokuvan sävy on pettynyt: Nicolae Ceausesçun kommunistihallinnon perintö elää Romanian rakenteissa vahvana, vaikka muutoksen käynnistymisestä on jo aikaa.
Meille, jotka elämme yhdessä maailman vähiten korruptoituneista maista, voi Mungiun elokuvan todellisuus tuntua jopa surrealistiselta. Toisaalta suhmurointi ei ole vain entisen itäblokin vaiva: Talvivaaran katastrofi osoitti viimeksi, että rakenteellinen korruptio on totta meilläkin.
Pahat tavat istuvat tiukassa, ja ne välittyvät sukupolvelta toiselle usein huomaamatta, esimerkin kautta. Mungiun elokuvan isä-tytär-suhde avaa mekanismeja, joilla käytösmallit siirtyvät vanhemmilta lapsille.
Vastuussa ovat lopulta kaikki kasvattajat. Romeon avioliitto on näivettynyt, ja mies jatkaa suhdetta nuorehkoon opettajaan, Sandraan (Malina Manovici). Sandralla on kouluikäinen poika. Eräässä elokuvan avainkohtauksista poika kysyy Romeon kantaa kiistassa, jonka keskelle lapsi leikkipuistossa joutuu. ”Kysy äidiltäsi”, mies vastaa pojalle, joka on kenties ensi kertaa joutunut moraalisen ongelman eteen.
Mungiu tarkentaa Romeon hahmoa äärimmäisen huolellisesti kohtaus kohtaukselta. Romanialaiselokuvan konkari Adrian Titieni kantaa roolinsa uljaasti: hänen ansiostaan Romeo on kokonainen, monisyinen ja heikkouksineen täysin ymmärrettävä henkilö.
Mungiu välttää älykkäässä käsikirjoituksessaan vastakkainasettelut ja ilmeisimmät ratkaisut. Elokuvan tuskin havaittava, vahvan kulttuurisidonnainen huumori avaa yksitotiselta näyttävää asetelmaa yllättäviin suuntiin.
Mungiun elokuvat rakentuvat pitkille yhtäjaksoisille otoksille ja yksityiskohtien runsaudelle, eivätkä ne päästä katsojaa helpolla. Ceausesçun aikainen Romania ruumiillistui kylmäävällä tavalla satiirisessa ja realistisessa aborttidraamassa 4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää (2007). Mestarillisen tiheä Yli vuorten (2012) teki rakkaudettomuuden synnistä näkyvää.
Valmistujaiset pudottelee tarkkaavaiselle katsojalle täkyjä, jotka syventävät ja rikastavat katselukokemusta. Elokuva päättyy Elizan valmistujaisiin. Kun tytön suu viimeisessä kuvassa kääntyy hymyyn, on katsojan olo epävarma. Onko hymy helpottunut vai pakotettu? Näkyykö hänen silmissään syyllisyyden vai itsekunnioituksen pilkahdus? Elokuva vastaa, mahdollisesti.