Viimeiset

Draamaa, äijäilyä ja juopottelua Lapin loputtomilla tuntureilla. Viimeiset on komea, Suomeen sijoittuva inhorealistinen westerni.

12.11.2020 09:17
MAA / / VUOSI GENRE , ENSI-ILTA 13.11.2020

Milloin viimeksi olet nähnyt virolaissuomalaisena yhteistyönä syntyneen länkkärin, joka sijoittuu Lappiin mutta näyttää post-apokalyptiseltä scifi-elokuvalta? Niinpä. Ei näitä joka päivä ilmaannu. Veiko Õunpuun ohjaama Viimeiset on toimiva sekoitus neuvostorealismia, Aki Kaurismäen rujoa suomikuvaa, Mad Maxia ja Sergio Leonen länkkäreitä.

Jossain päin Suomen Lappia sijaitsee kaivos, jossa nuori kaivosmies Rupi (Pääru Oja) pyrkii raapimaan tarpeeksi rahaa kasaan, jotta voisi jättää karun kaivoskylän taakseen. Rupin isä, vanha poromies (Sulevi Peltola), istuu tilustensa päällä, eikä suostu myymään tonttiaan Kalastajana (Tommi Korpela) tunnetulle kaivospomolle, vaikkei vanhuksella ole enää porojakaan. Kaivostyö on muuttunut liian vaaralliseksi, eikä kaivosta voi laajentaa ilman vanhuksen maita. Kalastaja yrittääkin painostaa Rupia houkuttelemaan isänsä myymään maansa.

Rupin paras kaveri Lievonen (Elmer Bäck) elelee paikallisen pubiruusun Riitan (Laura Birn) kanssa rähjäisessä kaivoksen pihalle pysäköidyssä asuntoautossa. Riittaa tavoittelevat kuitenkin myös Kalastaja sekä naiseen salaa rakastunut Rupi. Tiedossa on perinteisestä kolmiodraamasta poiketen tulista neliödraamaa.

Elämä kaivoksella ei ole helppoa, eikä porukalla ole oikeastaan muuta tekemistä kuin juopotella ankarasti kylän baarissa ja käyttää huumeita. Kaivoskylän pienoisyhteiskunnassa ihmishenki ei ole kovinkaan arvokas, eikä kavereihin kannata luottaa. Vahvimman laki toteutuu tässä äijäporukassa. Juntti on juntille susi.

Vaikka Rupi haikailee vapauteen ja isommille kylille, hän tuntee myös uskollisuutta isäänsä ja veljeään (Samuli Edelmann) kohtaan. Tietenkin myös Riitta aiheuttaa omat ongelmansa, eikä Rupi oikein tiedä miten toimia naisen suhteen.

Viimeiset on karun rosoinen elokuva. Se on myös piristävän epäkorrekti näin koronavuonna 2020. Elokuvan miehet ovat viinaa juovia seksistisiä, rasistisia ja juntteja äijiä isolla jiillä. Naisia ei kaivoksella montaa ole, ja Birnin näyttelemästä Riitastakin tulee lähinnä mieleen rokkikeikoilla hengailevat bändärit, jotka naivat miehiä sosiaalisen statuksen ja paremman elämän toivossa. Jokainen mies tietenkin kuolaa Riitan perään ja nainen tietää sen erittäin hyvin.

Viimeiset on kuvattu upeasti. Kontrastia tuovat runolliset, kauniisti viipyilevät kuvat Lapin luonnosta ja suorastaan irvokkaat ja post-apokalyptiset näkymät kaivoksen aiheuttamista tuhoista sekä sen likaisista ihmisperkeleistä. Viesti on vahva: ihminen tuhoaa kaiken kauniin opportunistisella himollaan. Edes Lapin käymätön erämaa ei ole turvassa, kun rahalla saa ja vanha Volvo kulkee.

Viimeiset on vuoden parhaita kotimaisia elokuvia – siis jos sitä voi kotimaiseksi kutsua. Sillä on myös pieni mahdollisuus kerätä vuosien varrella jonkinlaista kulttimainetta. Elokuvan inhorealismi löyhkää nimittäin pitkälle. Upea leffa, jota vaivaa pienoinen ylimitta. Pikkuisen tiiviimpänä pakettina tämä olisi luultavasti ollut täysosuma.

 

Viimeiset -elokuvan traileri

Lisää luettavaa