Gambiasta lähtöisin oleva 27-vuotias Mou on – nuoresta iästään huolimatta – viettänyt elokuvan alussa jo kymmenen vuotta Barcelonan kaduilla jätteitä keräten ostoskärryihinsä ja myymällä päivän romusaaliin keräyskeskukseen. Elämä miljoonakaupungin kaduilla ei ole helppoa, jonka ohjaaja Juho-Pekka Tanskanen kolmen vuoden kuvausjakson aikana hyvin osoittaa.
Perusluonteeltaan positiivinen Mou yrittää säilyttää elämänasenteensa ja ylläpitää unelmaansa paremmasta elämästä ehkä muusikkona tai tarjoilijana ja veronmaksajana. Mutta vuodet eivät ole veljiä keskenään ja elämän jatkuva epävarmuus ottaa Moun otteeseensa aiheuttaen mielenterveyden järkkymistä kuvattujen kolmen vuoden aikana.
Mustavalkoinen dokumenttielokuva on surumielisen kaunis ja runollinen, ja tarinankerronta on jaksotettu lukuihin. Moun kohtalosta todella välittää, sillä hän on älykäs ja hyväsydäminen. Barcelona on suomalaistenkin turistien suuressa suosiossa. Sen asukkaat alkavat olla lopen kyllästyneitä massaturismin aiheuttamiin ongelmiin. Kaupunki on muutenkin vaikeuksissa poliittisen kuohunnan sekä Eurooppaan pyrkivien maahanmuuttajien kanssa.