Cosmopolis

/ / / GENRE ENSI-ILTA 31.08.2012 TÄHDET

Don DeLillon romaani Cosmopolis (2003) seuraa miljonääri Eric Packerin päivän mittaista limusiiniodysseiaa halki huhtikuisen New Yorkin. Eletään vuotta 2000: suurten lupausten, hullunrohkean kaupanteon ja paisuneitten egojen aikaa.

Myös David Cronenbergin elokuvasovituksessa Eric Packer (Robert Pattinson) on hävyttömän rikas 28-vuotias, joka elää 48 huoneen asunnossa ja omistaa kaikenlaista maan ja taivaan väliltä, muun muassa ydinaseistetun hävittäjäkoneen. Hän on valuuttadiileri ja investointikeinottelija, Wall Streetin kultapoika. Packerin elämän sisältö tiivistyy rahan tekemiseen ja omistamiseen, haluamiseen ja tarpeiden tyydyttämiseen.

Elokuvan alussa, aamulla, Packer haluaa leikkauttaa tukkansa. Hän astuu limusiiniin päästäkseen tutun parturin käsittelyyn. Jo hänen isänsä suosi tätä parturia.

Packerin jättimäinen limusiini eroaa totutusta. Panssaroitu ja erikoisvarusteltu menopeli toimii toimistona mutta myös Packerin minän elottomana jatkeena, turvallisena ja eristävänä suojakilpenä arvaamatonta, kaoottista maailmaa vastaan.

Cronenbergiläiset teemat nostavat tässä päätään, niin kaukana kuin body horrorista ollaankin. Packerin äärimmäinen vieraantuneisuus ja hänen suljettua limusiinimaailmaansa leimaava epätodellisuus ovat tyypillisiä Cronenbergin elokuville.

Packer elää jatkuvassa itsetarkkailussa. Hänen rutiineihinsa kuuluvat päivittäiset lääkärintarkastukset, joissa hänet todetaan terveeksi. Limusiinin televisio- ja tietokoneruuduilta valuu loputon informaatiotulva. Packer yrittää hallita kaikkea ympärillään – ja sisälläänkin, sillä se mikä pakenee kontrollia on uhkaavaa ja vastenmielistä.

Kaikelle on määritelty paikkansa, sillä selittämättömälle ei saa jäädä tilaa. Packer tapaa päivän mittaan nuorta, äveriästä vaimoaan (Sarah Gadon), joka on koskemattomana yhtä etäinen kuin seksintarvetta tyydyttävät toiset naiset.
Millään ei ole sen syvempää merkitystä: ei seksillä, ei ihmissuhteilla, ei tavaralla. Kaikella on vain välinearvoa. Tärkeää ei ole se mitä omistaa vaan se, miten paljon rahaa käytetään. Mitä kalliimpi ja turhempi hyödyke, sitä suurempi sen statusarvo.

Cosmopolista kannattelee puhe: päättymätön dialogi Packerin ja hänen lääkärinsä, vaimonsa, neuvonantajiensa ja petikumppaniensa välillä. Mitä tämä kaikki merkitsee? Esitetyt kysymykset nousevat olemisen ytimestä, mutta vastauksiin saadaan tuskin postmodernia kierrätystä enempää. Cosmopoliksen yllä leijuu Amerikan Psykon nihilistinen, 80-lukulainen henki. Se on silkkaa sielutonta pintaa, rikottaviksi tehtyjä sopimuksia ja järjetöntä tuhlausta.

Pattinsonin luihun hoikka olemus ja kalpeat, vahamaiset kasvot istuvat nuoren talousneron rooliin hyvin, vaikka hänen silmistään ei juuri emootioita välitykään.

Hän ruumiillistaa Packerin itseinhon ja hermostuneen energian kiehtovasti.

Cosmopolis on älykäs ja tyylikäs mutta puistattavan tyhjä elokuva. Jo DeLillon romaania moitittiin siitä, ettei siinä tapahdu oikeastaan mitään. Mutta siinä missä DeLillon teksti sykkii kuumeisia mielikuvia pakonomaisesta, keskeytymättömästä pyrkimisestä ja liikkeestä, on Cosmopolis elokuvana pysähtynyt, eloton ja lähes kuoliaaksi harkittu.



Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa

Aiheeseen liittyvät elokuvat