Dokumenttielokuva mielletään autenttisissa oloissa kuvatuksi, totuutta noudattelevaksi teokseksi. Määritelmä sopii Ari Folmanin pitkälti rotoskooppitekniikalla toteutettuun, fiktion keinoja hyödyntävään dokumenttielokuvaan Waltz with Bashir vain osittain.
Folmanin uutta luova, palkittu elokuva kysyy, onko historian kertominen, sanoin tai kuvin tavoittaminen edes mahdollista. Voiko muistiin luottaa? Samaan aikaan Folman näyttäisi haluavan tehdä eroa autenttisen ja rakennetun kerronnan välille. Animaatiomuodolla on elokuvassa emotionaalinen tehtävä. On totuuksia, jotka on inhimillisempää kohdata etäännytetysti.
Ari Folman suoritti asepalveluksen Israelin armeijassa 1980-luvun alussa. Palveluksensa aikana hän otti osaa vastikään käynnistyneeseen Libanonin miehitykseen. Kun ikätoverin toistuvat, sotakokemuksiin palautuvat painajaiset vievät Folmanin ajatukset vuosien takaiseen armeijakauteen, tajuaa hän, ettei muista ajasta juuri mitään.
Folman ottaa yhteyttä armeija-aikaisiin ystäviinsä ja koettaa heidän tarinoidensa avulla selvittää, mitä hänelle asepalveluksen aikana todella tapahtui. Onko dramaattinen, surrealistinen näky vedestä nousevista, aseisiin turvautuvista nuorukaisista todellinen vai ei?
Taidokkaasti toteutettu, tunteisiin ja oikeudentuntoon vetoava Waltz with Bashir hakeutuu Ari Folmanin nuoruudenkokemuksiin ja muistoihin. Sodan mielekkyyttä kyseenlaistava elokuva taustoittaa Lähi-idän tulenarkaa tilannetta tuoreella tavalla, sotilaiden näkökulmasta. Folman antaa puheenvuoroja myös psykologille ja Libanonin sotaa seuranneelle sotatoimittajalle.
Israelin asema kansainvälisessä politiikassa on aina ollut ainutlaatuinen. Nuori valtio on mielletty pieneksi mutta sitkeäksi maaksi, joka nousi uljaasti toisen maailmansodan kauhuista ja kärsimyksistä. Israelin epäoikeudenmukaiset, jopa julmat ulkopoliittiset valinnat valkenivat maailmalle ensi kertaa vuonna 1982, kun israelilaisten tukema Sabran ja Shatilan verilöyly Länsi-Beirutissa paljastui kaikessa kammottavuudessaan.
Israeliin liitetty viattomuus ja puhtaus ammuttiin, silvottiin ja raiskattiin olemattomiin, kun israelilaisjoukkojen aseistamat kristityt falangistit surmasivat beirutilaisilla pakolaisleireillä kahden vuorokauden aikana 800–3 500 palestiinalaista. Vaikka Israelin silloinen puolustusministeri Ariel Sharon oli ajan tasalla Beirutin tapahtumista, ei hän puuttunut tilanteeseen millään tavalla.
Missä 19-vuotias Ari Folman oli verilöylyn aikaan? Kun historia alkoi toistaa itseään ja Israel hyökkäsi jälleen Libanoniin vuonna 2006, tuli muistamisesta ja totuuden kohtaamisesta entistä tärkeämpää. Eikä vain Folmanille, vaan koko hänen sukupolvelleen.
Waltz with Bashirin unenomainen, voimakasvärinen animaatiototeutus etäännyttää tapahtumia ja tekee elokuvan seuraamisesta siten hieman helpompaa. Kivuliaat, hirvittävät näyt on helpompi ottaa vastaan, kun ne vain jäljittelevät todellisuutta. Sitä järkyttävämpää on todistaa elokuvan viimeisiä minuutteja: autenttisia uutiskuvia Sabrasta ja Shatilasta. Eloon jääneiden palestiinalaisnaisten itkuun vääristyneet kasvot eivät anna unohtaa.