Maailmanlaajuisesti tuntemattoman Timur Bekmambetovin Night Watch (2004) ja sen jatko-osa Day Watch (2006) olivat kovanluokan kassamagneetteja Venäjällä. Brutaali Wanted pamauttaa ohjaajan kertaheitolla sellaisiin sfääreihin, että menestys myös Hollywoodissa näyttää erittäin todennäköiseltä. Bekmambetovin ensimmäinen Hollywood-elokuva on vakuuttava taidonnäyte siitä, mitä valtavirran toimintaelokuvat todella kaipaavat masentavan suoraviivaisten takaa-ajojen ja päättömän räiskintäsekamelskan tilalle.
Wanted ruiskuttaa toimintagenreen piristävää häikäilemättömyyttä, hyperaktiivista energiaa ja ainutlaatuisen tyyliteltyä väkivaltaa. Kirurgisen tarkoilla yksityiskohdilla ja sadistisella huumorilla ilotulitteleva ohjaaja luo hallitun intensiivisiä kohtauksia, joista ei ole varaa irrottaa katsetta hetkeksikään. Danny Elfmanin taituroima musiikki antaa häpeilemättömän liioitellulle tyylille syntisen loppusilauksen.
Elokuvan vahvuus on ehdottomasti sen särmikäs ja kekseliäs visuaalisuus, mutta myös juoni on kiinnostava. Mark Millarin ja J.G. Jonesin sarjakuvaan löyhästi perustuvan tarinan päähenkilö on katkera 25-vuotias Wesley Gibson (James McAvoy): säälittävä hissukka, jonka työ- ja yksityiselämä ovat jatkuvaa kurjuudessa rypemistä. Kaikki muuttuu, kun hän tapaa arvoituksellisen Foxin (Angelina Jolie).
Vuosituhansia sitten perustettuun salaseuraan kuuluva nainen kouluttaa Wesleysta äärimmäisen nopeasti reagoivan oikeudenpuolustajan, jonka on tarkoitus kostaa isänsä murha. Wesleyn häilyessä sankaruuden ja koston välisellä ohuella rajalla hän tajuaa, etteivät salaseuran jäsenet olekaan sitä, miltä he näyttävät.
Karismaattinen Angelina Jolie hurmaa omassa elementissään salakavalan viettelevänä ja kovapintaisena ammattitappajana. Pitkänlinjan mestarinäyttelijä Morgan Freeman pääsee teroittamaan konnankynsiään päältä päin hyväntahtoisena salaseuran takapiruna. Elokuvan todellinen tähti on kuitenkin Wesleyn roolissa vakuuttava James McAvoy. Poikamaisen charmikas skotti osoittaa monipuolisuutensa muuntautumalla neuroottisesta nysvääjästä hyvinkin kylmäkiskoiseksi ja karskiksi kostajaksi.
Kiitävien luotien välistä voi hahmottaa myös hienovaraisen – joskin turhan pinnalliseksi jäävän – kannanoton. Bekmambetovin tähtäimessä on julma läntinen yhteiskunta, jonka rajoittavasta otteesta on vapauduttava. Wesley lähtee tapporeissulle lunastaakseen elämänhallintansa takaisin kulttuurilta, joka on lukuisia kertoja iskenyt häntä vyön alle ja lopulta lamaannuttanut hänet virran mukana ajelehtivaksi, päämäärättömäksi lampaaksi.
Viekas ohjaaja ei sorru saarnaamaan siitä, millaiset valinnat ovat moraalisesti oikein. Elokuva heittää päätöksenteon ilkikurisesti katsojalle – valitsetko suden vai lampaan vaatteet?