1970-luvulta lähtien elokuvien parissa työskennelleen Claire Simonin filmografiaan kuuluu myös joukko dokumentteja. Hänen uutuutensa kyseisessä lajityypissä on varustettu melkoisella nimihirviöllä. Toisaalta se vastaa täydellisesti elokuvan sisältöä – ja sen perusteella sopii myös käsittelemänsä kirjailijan tuotantoon.
Annie Ernaux on ranskalaiskirjailija, joka vuonna 2022 voitti Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Hän käyttää usein teoksissaan omaelämäkerrallisia tai autofiktiivisiä elementtejä, ja yhdistää niitä yhteiskunnalliseen kommentaariin. Hänen tyylinsä on toteavaa, ja tekstit jättävät tilaa lukijan tulkinnalle ja tunnereaktioille.
Tai ainakin näin olin tulkitsevinani elokuvasta, jossa ranskankielisten oppilaitosten lukioikäiset opiskelijat keskustelevat kotitehtäväksi saamistaan Ernaux’n kirjoista. On nimittäin tunnustettava, että vaikka tunnistin kirjailijan nimen, en ole lukenut ainuttakaan hänen teoksistaan, joista useampikin on käännetty suomeksi.
Siinä mielessä dokumentti oli omalta osaltani oppimistilaisuus ja jopa yhteiskunnallinen koe, jollaiselta myös elokuvan teema tuntuu. On nimittäin mielenkiintoista seurata, kuinka eri tavoin nuoret ihmisvesat suhtautuvat kuin vaivihkaa kantaa ottavan kirjailijan tekstiin sen mukaan, missä päin maailmaa he asuvat ja millaista yhteiskuntaluokkaa ja demografiaa he edustavat.
Selvästi mukana on myös sukupolvikokemusta, sillä itse koin jotkut nuorten lukemat tekstinpätkät ja niiden analysoinnit hieman eri näkökulmasta. Onneksi en päässyt setäselittämään asioita heille – olisin maailman huonoin dokumentaristi.
Simonin kamera tallentaa erilaisissa ryhmissä läksyjään kommentoivia nuoria menemättä iholle, ja se lienee ollut oikea lähestymistapa. Silti tai ehkä siksi puolitoistatuntinen dokumentti tuntuu loppua kohti jo toistavan itseään. Mutta jotain se saa aikaiseksi, kun kulttuuriummikko leffatoimittaja päättää pistää Ernaux’n lukulistalleen.
Jouni Vikman
Writing Life: Annie Ernaux Through the Eyes of High School Students -elokuvan traileri
