Fantasiakomedia museosta, jonka näyttelyesineet heräävät henkiin.
Ben Stiller esittää jälleen hänelle tyypillistä hahmoa: Larry Daley on hyvän tahtoinen, parhaansa yrittävä mies, joka ei oikein pysty pitämään puoliaan hänelle asetettujen vaatimusten edessä. Uraohjuksen matkaan lähtenyt ex-vaimo kun tuskailee Larryn jatkuvia elämänmuutoksia. Säilyttääkseen mahdollisuutensa edelleen tavata poikaansa Larry ottaa epätoivoissaan ainoan tarjolla olevan työn, New Yorkin luonnontieteellisen museon yövartijan pestin.
Yövartijan hommiin kuuluu kuitenkin bonus, jota eläkkeelle siirrettävä veteraanivartijakolmikko (Dick Van Dyke, Mickey Rooney ja Bill Cobbs) ei mainostanut työhönottotilanteessa. Museon näyttelyesineet patsaineen, täytettyine eläimineen ja dioraamoineen heräävät nimittäin öisin eloon. Yövartijan tehtäviin kuuluu siis kokoelmien ulkopuolisilta suojelemisen lisäksi näyttelyesineiden suojeleminen niiltä itseltään sekä niiden ulkomaailmaan pääsyn estäminen. Kaiken ohella vartijan pitäisi myös itse selvitä hengissä yön yli museossa, jonka kokoelmiin kuuluu esihistoriallisia petoja ja ihmissyöjäleijonia.
Yö museossa -elokuvan perusidea on siis kutkuttavan hauska. Valitettavasti vähänkin jotain mielenkiintoisempaa näkökulmaa odottava katsoja joutuu pettymään ensimmäisen yön mekastuksen jälkeen, sillä sen jälkeen tarjolla ei ole yhtään uutta ajatusta – tai edes elokuvan kantavaa logiikkaa. Mielenkiintoisia hahmoja ja olentoja Hunni Attilasta Amerikan historian avainhenkilöihin ei ole edes yritetty ympätä mihinkään käsikirjoittajia vähänkään haastavaan juoneen. Näyttelyesineiden tehtävänä on vain joko tehdä Larryn elämästä hankalaa tai pelastaa hänet pulasta. Tarinaan on kudottu pari heppoista sivujuonta, joilla seikkailu on saatu venytettyä koko illan elokuvaksi.
Ilman suuria ennakkoasenteita teatteriin lähtenyttä Yö museossa viihdyttää mukiinmenevästi. Ääneen naurattavat kohdat ovat harvassa, mutta hyväntuulisuus kantaa koko elokuvan. Ben Stiller on täydellinen tyyppi vetämään katsoja epäuskottavuuden kynnyksen yli elokuvan fantasiamaailmaan. Sivurooleissa nähtävien Robin Williamsin, Owen Wilsonin, Steve Cooganin ja Ricky Gervaisin huumori toimii vähän sen mukaan, kuinka paljon katsoja näyttelijöistä pitää, sen verran itselleen tyypillisiä hahmoja he Stillerin tapaan esittävät. Näyttelyesineet henkiin herättävät erikoisefektit ovat kohtuullisia, eivät mitään maata mullistavia. Se on kuitenkin vain hyvä asia, sillä niiden runsaus huomioon ottaen matalan profiilin lähestymistapa estää niitä viemästä tarinan pääosaa, joka nyt itseoikeutetusti kuuluu Stillerille.
Yhdysvalloissa Yö museossa on ollut valtava hitti. Joulun alla ensi-iltansa saanut elokuva johti katsojatilastoja vuoden vaihteen tärkeät pyhät, mutta päätyi roikkumaan katsojakärjessä myös käytännössä koko tammikuunkin. Reilusti yli 200 miljoonaa dollaria kotimaansa kassoilla jo keränneen elokuvan suosio selittynee pitkälti varteenotettavan kilpailevan koko perheen viihteen puuttella kuin itse elokuvan loistokkuudella.