Onko elokuvissa muuta naiskuvaa kuin äiti-pyhimys ja seikkailija-huora? Epookkielokuvien naiskuva Top 10

22.9.2015 14:45

Valkokankaalla on kuvattu naisen elämää eri aikakausina monenlaisissa yhteyksissä. Valtavirtaleffojen on väitetty pakottavan naisen kahteen arkkityyppiin: äiti-pyhimykseksi tai seikkailija-huoraksi.

Vaikka pyhä–paha-kärjistyksen lisäksi riittää muunlaisiakin rooleja, kamera tarkentuu kuitenkin usein naisen miehelle alisteiseen asemaan. Syystä. Monissa kulttuureissa nainen on vielä tänäänkin miehen omaisuutta ja kaikessa hänestä riippuvainen. Aito tasa-arvo onkin toteutumaton unelma yhtä lailla antiikin maailmassa kuin aivan lähimpien aikojen kuvauksissa. Silti kuten oikeus saattaa toisinaan viimein voittaa elävässä elämässäkin, elokuvassakin onnellinen loppu on mahdollinen.

Teksti: Matti Komulainen

10. Pariisin varpunen – Edith Piaf (2007)

10
Edith Piaf näytetään uhrina elämäkerrallisessa teoksessa, joka peilaa sovinistisen ranskalaisyhteiskunnan arvoja. Saavutuksiin katsomatta laulaja oli riippuvainen miehistä ja heiltä saamastaan huomiosta. Piaf kantoi perinteen tylyä taakkaa, sillä kurjan lapsuuden jälkeen hän joutui kärsimään vahvempiensa kynsissä paitsi työskennellessään prostituoituna myös maailmankuuluna laulajana.

1900-luvun ensipuoliskolla elämä olikin selviytymistä aina uusista haasteista. Edes maine ei helpottanut elämää. Huijarirakastajat ja heikon itsetunnon lääkitseminen alkoholilla veivät lopulta hautaan. Olivier Dahan ei romantisoi Piafin kokemuksia vaan keskittyy realistisesti kolkkoon elämäntaipaleeseen, jossa chansonin kuningatar lauloi viiltävän tuskan ja kyyneliin pakahduttavan ilon kaikkien kuultavaksi.

9. Kleopatra (1963)

09
Kleopatra hallitsi Egyptiä aikana, jolloin maa joutui keskelle Rooman valtataistelua. Siihenastisen elokuvahistorian kalleimmassa tuotannossa Elizabeth Taylor hurmasi mystisenä kuningattarena mutta joutui silti nielemään karvaan kohtalonsa, sillä lopulta miehet sanelivat pelin säännöt. 1960-luvulla historiantulkintaa saatettiin markkinoida rohkeana naisen seksuaalisuuden ilmentymänä, punoihan arvoituksellinen Kleopatra aikansa mahtavimmat miehet pauloihinsa jopa synnyttäen Caesarin tunnustaman pojan.

Sitäkin voimakkaammin teos heijasteli aikansa amerikkalaista arvomaailmaa, jossa vahvankin naisen on tiedettävä paikkansa miehen rinnalla, ei hänen yläpuolellaan. Myöhemmissä tulkinnoissa (mm. Rooma-sarja) Kleopatra näytetään taitavana strategina, joka ei kaihtanut mitään keinoja saadakseen haluamansa.

8. The New World (2005)

08
1600-luvun alussa britit purjehtivat Pohjois-Amerikkaan ja ottivat kuninkaan haltuun alueen, jossa sijaitsee tänään Virginia. Alkuperäisasukkaiden kanssa syntyi kahinoiden lisäksi kauppaa, jolla tulokkaat täydensivät niukkoja muona- ja tarvikevarojaan. Yhteyksien luomisessa avainhenkilöksi nousi alkuasukkaiden päällikön tytär Pocahontas. Vaikka välittäjänä toiminut nainen kääntyi kristinuskoon ja nai tupakanviljelijän, ylevä status säilyi.

Terrence Malick näyttää Pocahontasin kahden maailman diplomaattina. Vaikka mukana on romanttista usvaa, tulos on toistaiseksi tiettävästi realistisin kuvaus aiheesta. Nainen kasvaa tarinassa uhrautujaksi, joka omaa etuaan ajattelematta pyrki tasapainoilemaan syntyperän määräämän arvoaseman ja muukalaisten mukanaan tuoman vieraan kulttuurin välillä yhteisymmärryksen löytämiseksi.

7. Terminator 2 – Tuomion päivä (1991)

07
Sarah Connor ei ole mikään tavallinen yksinhuoltajaäiti: ainoa poika John on dystooppisen scifin Messias, maailman pelastaja. Tilannetta ei helpota se, että nainen on lukittu mielisairaalaan kaiken kokemansa jälkeen Johnin viilettäessä pahoilla teillä hänelle määrättyjä sijaisvanhempia paossa. Terminator-leffasarjan edelleen parhaassa osassa Sarah ottaa lopullisesti paikkansa tulevan vastarintajohtajan äitinä, mentorina ja opettajana.

Mestariteoksesta aistii 1990-luvun alun pullistelun ja ylilyövän mentaliteetin joka käänteessä, elettiinhän juppiajan viimeisiä hetkiä. Sarah taas nähdään vahvana naisena, joka panee järjestykseen vastustajan kuin vastustajan eikä hätkähdä edes pahis-kyborgin edessä. Ja mikä ettei, hän voi luottaa viime kädessä vain itseensä, onhan ihmiskunnan tulevaisuus katkolla.

6. Lili Marleen (1981)

06
Rainer Werner Fassbinder tarkasteli saksalaista yhteiskuntaa usein naisten silmin. Laulaja Lale Andersenin vaiheita sivuavassa Willien tarinassa pureudutaan natsivuosiin. Willien tulkitsemasta laulusta tulee hitti ja naisesta tähti sen myötä. Maineen suojissa Willie auttaa juutalaisten pakomatkoja organisoivaa rakastaan. Vaikka etuoikeudet hivelevät itsetuntoa, rooli natsien lemmikkinä pelottaa, sillä sodan raaistamassa maailmassa naisella on lähinnä käyttöarvoa. Suosion rajat tulevatkin lopulta vastaan kovimman kautta.

Fassbinderin taito näyttää lihaa ja verta olevat yksilöt historian pyörteissä tuo 1940-luvun iholle. Teos otti samalla kantaa Saksassa tänäänkin käytävään keskusteluun. Miksi halveksia laulullaan iloa ja lohtua tuonutta sekä vastarintaliikettä asemansa turvin auttanutta naista, kun voittajat värväsivät johtaviin tehtäviin lukuisia ex-natseja sodan jälkeisinä vuosikymmeninä?

5. Agora (2009)

Laajasti sivistynyt Hypatia Aleksandrialainen tunsi aikansa tieteet ja myös opetti niitä, sillä 300-luvun Rooman imperiumin Egyptissä tarkasteltiin maailmaa kriittisesti antiikin hengessä. Hypatia olikin edelläkävijä ja vertautui aikansa oppineimpiin miehiin. Loogisen päättelyn ja tutkimuksen vastavoimaksi nousi sokea uskonnollinen kiihkoilu, kun monijumalainen perinne ja kristinusko ajautuivat konfliktiin. Kristinusko määräsi naisen vaikenemaan liki kahdeksi tuhanneksi vuodeksi, ja ohessa vain filosofian nimeen vannonut Hypatia tuomittiin kuolemaan noitana.

Agorassa Hypatia tasapainoilee ulkoisten vaatimusten ja oman sammumattoman tiedonjanonsa välillä. Hahmo yllättää moderniudellaan: Hypatia on kuin nykyajan itsenäinen tiedenainen tai biologiselle kellolle keskisormea näyttävä urbaani uraohjus.

4. Pirunsaari (1996)

04
Islannin köyhälistö asui USA:n armeijan hylkäämissä peltiparakeissa sodan jälkeen. Kurjuuden keskellä arkea pyörittävät naiset miesten rellestäessä. Gógó, yksi heistä, naidaan Yhdysvaltoihin, jossa yltäkylläisyyden vastapainoksi saa sietää koti-ikävää ja tunnetyhjiötä. Kun hän palaa Pirunsaarelle vaurastuneena, hetken näyttää että jokin voisi muuttua.

Konkariohjaaja Friðrik Þór Friðriksson todisti 1950-luvun kuvauksellaan, että Islannissa naiset ovat maan todellinen voima, joka pitää rattaat pyörimässä silloinkin kun miehet tippuvat matkalle. Slummin vimmaiset naiset antoivat rentuille paitsi huutia, myös syyn elää. Miesrooleista erottuu viinan turmelema peltikylän romeo Baddi, joka oli Baltasar Kormákurin läpimurto näyttelijänä valkokankaalla. Koruton teos herätti ihailun lisäksi vastustusta, kun hävetty menneisyys nostettiin puheenaiheeksi nousukasvuosien huumassa.

3. The Homesman (2014)

HOMESMAN_STILL-01.jpeg
Mary Bee Cuddy on modernin westernin poikkeusyksilö‚ naimattomaksi jäänyt nainen, joka omistaa maatilan ja ottaa vastuuta myös yhteisön heikoimmista. Nebraskan ankarien olojen ja lasten kuoleman tolaltaan saamia naisia hoitoon kuskaamaan Cuddy värvää avukseen George Briggsin, kaiken kokeneen körmyn. Cuddy uskoo reiluun peliin ja oikeudenmukaisuuteen, joille on niukasti sijaa villissä territoriossa.

1850-luvun nainen olikin uudella mantereella miehen täydentäjä, ei itsenäinen vaikuttaja. 2010-luvun maailmassa janotaan tarinoita poikkeustapauksista. Yksioikoisen Pieni talo preerialla -idyllin sijaan siirtolaisiin mahtui kaikenlaisia kulkijoita – pyssynheiluttajien lisäksi vaikkapa sivistyneitä naisia, jotka eivät hyväksyneet valmiita ajatusmalleja vaan loivat toiminnallaan uusia toimintatapoja nykyihanteiden mukaisesti.

2. Metalhead (2013)

02
Hera kasvaa naiseksi tapaturmaisesti kuollutta veljeään kaivaten ja omilla toimillaan tämän elämää jatkaen. Siten veljen heavy-diggailu ja kitaranulvotus muodostuvat osaksi Herankin persoonaa. 1980-luvun Islannissa moinen peli ei vetele karjatilalla, jossa lypsävien rytmi sanelee päivänkulun. Irtiottojen jälkeen Heralle avautuu paikka entisen koulukaverin vaimona ja tilanemäntänä. Onko se pelastus vai kultainen häkki – löytääkö Hera vielä sittenkin paloa etsiä oman tiensä, vaikka sitten musiikin avulla?

Vanhollista islantilaista mielenmaisemaa vasten tarkasteltuna Heran tempoilu kirkastuu aikuistumisriitiksi. Konservatiivisessa yhteisössä on kuitenkin tilaa myös rajojen ravistelulle: Metalhead heijastelee samalla todellisuutta, jossa jokaisella islantilaisella naisella ja miehellä on kuulemma varaventtiilinä jokin intohimoharrastus, yleensä taiteisiin liittyen.

1. Big Eyes (2014)

BIG EYES
Margaret Keane maalasi itsensä amerikkalaisten sydämiin suurisilmäisillä muotokuvilla. Sosiaalisesti taidokas aviomies Walter osoittautui kuitenkin narsistiksi, joka alisti loputtomilla valheillaan hyvin nopeasti lahjakkaan taiteilijasielun tahtoonsa. Walter omi vaimon koko tuotannon nimiinsä luoden maailmalla itselleen katteettoman maineen. Avioeron jälkeen taistelu tekijänoikeudesta oli katkera.

Tim Burtonin epätasaisella uralla Big Eyes on provosoivin aikaansaannos. Ohjaustyö peilaa itsetunnon nousua, kun hissukka naistaidemaalari käy vaatimaan oikeuksiaan 1960-lukujen Yhdysvalloissa. Prosessi opetti Margaretin arvostamaan paitsi työtään myös itseään. Oman elämän haltuunotto symboloi samalla naisen itsemääräämisoikeuden kunnioituksen uusia tuulia, joista kasvoi myöhemmin 1970-luvuilla radikaali feministinen vapautusliike.

Lisää luettavaa