Mytologiat, tarut ja kansantarinat ovat oivallista lähdemateriaalia elokuville. Loka–marraskuun vaihteessa ensi-iltaan tulevassa Thor: The Dark World -sarjakuvafilmatisoinnissa skandinaaviset jumaltarustot on käännetty amerikkalaisen supersankarikerronnan polttoaineeksi. Tarut ja legendat eivät kuitenkaan ole pelkästään eeppisiä tarinoita vihollisia voimalla kukistavista sankareista. Siksipä Episodin top 10 -listalta löytyy hyvinkin erilaisia myytteihin ja mytologioihin perustuvia elokuvia. Näiden tarinoiden päähenkilö voi olla tavalliselta vaikuttava tyttölapsi, kadulla notkuva kerjäläinen tai vaikka helvetistä esiin manattu piru, suuria sotureita tietenkään kokonaan unohtamatta. Yhtä kaikki, jokaista elokuvaa ja tarinaa yhdistää teemasta huolimatta mystiikka ja taianomaisuus.
On aika siirtyä myyttien sekä legendojen vietäväksi. Edetkäämme kronologisesti, vuosiluku ja elokuva kerrallaan. Välillä päättäväisesti ja selkä suorassa, kuin jaloa päämääräänsä kohti kulkeva sankari, välillä ihmisen brutaalia julmuutta pohjattomasti surren, mutta toisinaan lapsenkaltaisella uteliaisuudella edeten ja maagisia maailmoja ihmetellen.
Teksti: Akseli Heikkilä
10 Musta Orfeus (1959)
Marcel Camusin ohjaama Musta Orfeus on ranskalais-brasilialais-italialainen tulkinta antiikin Orfeus-myytistä, jossa nimikkosankari matkustaa manalaan hakemaan sydämenvalittuaan takaisin elävien pariin. Camus on tehnyt rohkeasti oman tulkintansa myytin pohjalta kirjoitetusta näytelmästä Orfeu da Conceiçã.
Nuori naimisissa oleva Orfeus kohtaa Rio De Janeiron karnevaalien aikaan elämänsä rakkauden Eurydicen. Lemmenparin onnea varjostavat moraaliset paineet ja ihmisjoukossa lymyävä Kuolema. Myytin mukaisesti Orfeuksen rakastettu kaapataan tuonpuoleiseen, josta miekkonen lähtee sydänkäpystään noutamaan. Camusin näkemys Orfeuksesta on hyvin musikaalinen. Teoksen voi nähdä bossa novan ja voodoo-rytmien tahdissa kerrottuna musiikkielokuvana.
9 Neidonlähde (1960)
1200-luvulta peräisin oleva ruotsalainen balladi Töres döttrar i Wänge kertoo herra Tören tyttäristä, jotka joutuvat kolmen maantierosvon surmaamiksi. Uhrien isä saa veriteon selville ja kostaa murhamiehille. Synkkä laulelma oli kiehtonut elokuvaohjaaja Ingerman Bergmania vuosikausia. Omaa leffatulkintaansa varten ohjaaja tarvitsi vain yhden tytön: kauniin ja neitseellisen Karinin. Bergmanin elokuvasovitus on raskas ja kivulias. Ryöstö ja veriteko eivät alhaisille varkaille riitä, Karin joutuu myös raiskauksen uhriksi.
Neidonlähde kertoo pääpiirteissään häväistyksi tulemisesta ja kostosta, mutta sisältää myös yliluonnollisia aineksia. Kun isä (Max Von Sydow) löytää Karinin ruumiin, sen alle ilmestyy lähde.
Bergmanin elokuva toimi myöhemmin inspiraationa kauhuohjaaja Wes Cravenin horror-klassikolle Viimeinen talo vasemmalla (1972). Elokuvasta julkaistiin myös uusintaversio vuonna 2009. Näin ikivanha ruotsalainen balladi on sulautunut merkittäväksi osaksi amerikkalaista kauhukulttuuria.
8 Excalibur (1981)
Yksinkertainen versio kelttisoturi Kuningas Arthurin vaiheista menee jokseenkin seuraavasti: nuori poika vetää miekan irti kivestä, kruunataan maagisen tekonsa vuoksi kuninkaaksi, kerää ympärilleen joukon sankarillisia ritareita ja käskee sotilaidensa etsiä Graalin maljaa, voittaa vastustajansa sodissa ja lopulta haavoittuu kuolettavasti.
Kuningas Arthurista ja pyöreän pöydän ritareista on useita elokuvasovituksia, mutta onnistunein lienee 1980-luvun alussa valmistunut Excalibur. Ohjaaja John Boorman kertoo eeppistä tarinaa vahvojen kohtausten ja tunnelmien avulla, ei niinkään vetävään juoneen nojaten. Myös Alex Thomsonin satumaisesti toteutettu kuvaus luo elokuvaan utuisen ja kiehtovan tunnelman. Tämän päivän vinkkelistä tarkastettuna Excalibur-elokuvalla on myös huomattavaa camp-arvoa – pelkästään hyvässä mielessä.
7 Medea (1988)
Tragediarunoilija Euripideen kreikkalaiseen mytologiaan perustuva Medeia-näytelmä kertoo kumppaninsa pettämäksi joutuneesta naisesta, joka kostoksi surmaa pariskunnan yhteiset lapset. Makaaberin tarinansa puolesta Euripideen näkemys Medeiasta on sopinut erittäin hyvin kärsimyskuvauksiin viehtyneen tanskalaisen ohjaajan Lars Von Trierin versioitavaksi.
Pääroolissa nähtävä Kirsten Olesen valittiin roolin, koska hän muistutti kasvonpiirteiltään Jeanne d`Arcin kärsimys -elokuvan (1928) pääosanäyttelijää Maria Falconettia. Trier kuvaa intensiivisesti naisen sisäistä kitumista, eikä päästä katsojaa helpolla. Ohjaaja on tehnyt selkeästi oman tulkintansa Medeian tarusta ja Euripideen näytelmästä. Elokuvan ahdistavaa tunnelmaa korostetaan rakeisella, suttuisella ja rosoisella kuvalla. Kosto on rakkautta suurempi voima.
6 Aladdin (1992)
Myyttisiin Tuhannen ja yhden yön tarinoihin perustava Aladdin on yksi Walt Disney Picturesin parhaimmista animaatioelokuvista. Tarina köyhästä katupojasta, joka löytää maagisen taikalampun lienee lähes kaikille tuttu. Onnistunein piirre Disney-klassikossa on kauniin piirrosjäljen lisäksi persoonallisiksi luodut piirroshahmot, jotka ovat lähes poikkeuksetta kiinnostavia aina köyhyydessä elävästä Aladdinista vallanhimoiseen neuvonantaja Jafariin ja taikalampun sisuksista putkahtelevaan Henkeen asti. Tässä yhteydessä on sääli, että elokuvan ainoa naispuoleinen päähenkilö, Jasmine, jää vain perinteisen prinsessan karikatyyriksi ja auttamattomasti muiden hahmojen varjoon. Myös Aladdinin huumori on sekä pikkuväkeen että varttuneempaan katsojaan vetoavaa. Elokuva loi standardeja Pixarin tuleville superhiteille.