Zack Snyderin elokuvat olivat ennen viihdyttäviä. Tekee mieli palata vuoteen 2007 Berliinin elokuvajuhlille 300:n ensimmäiseen näytökseen ja muistella miten hillittömän överi elokuva se oli ”This is Spartaaa!”-huutoineen. Berliinin elokuvajuhlatkin olivat muuten ennen hauskempia.
Mutta sitten homma muuttui vakavaksi. Snyder vedettiin mukaan DC-universumiin, hän koki henkilökohtaisia tragedioita, ja vaikka hän vastikään sai työlleen oikeutuksen Justice Leaguen uuden version myötä, on tässä uutuudessakin jotain synkkää.
Onneksi mukana on myös Liberace-kopio ja zombitiikeri, joten kaikki näyttää jälleen valoisalta.
Netflix-tuotanto Army of the Dead näyttää väistämättä hyvin tutulta. Hylkiöjoukkio pääsee viimein käsiksi isoihin rahoihin tekemällä ison keikan Las Vegasissa. Se suorastaan huutaa Ocean’s Eleveniä kuin 300:n Gerard Butler potkaistessaan viestintuojan kaivoon.
Mutta Sin City onkin täynnä zombeja, jotka ovat ilmestyneet kammottavan onnettomuuden jälkeen, ja armeija suunnittelee ydiniskua. Se tietenkin monimutkaistaa asioita, vaikka kyseessä pitäisi olla simppeli sisään-ulos-keikka. Mutta sitähän se ei koskaan ole, sillä muuten ketään ei tarvitsisi värvätä.
Elokuvassa on niin vauhdikkaita ja hyvällä tavalla hölmöjä kohtauksia, että alkaa tulla väläyksiä vuodesta 2007 mieleen. Olisi vaikea olla ihastumatta elokuvaan, joka alkaa pieleen menneellä suihinotolla. Ainakin yksi hahmoista kuolee hyvin onnellisena.
Sen jälkeen tulee upea avausjakso, jossa on mukana koominen saksalainen sivuhahmo. Soundtrack toimii hienosti, ja mukaan tulee loistava Nora Arnezeder, joka vähän aikaa sitten pelasti oudon scifijännärin nimeltä Tides: se tuntui kuin Waterworld olisi palannut kummittelemaan katsojaa.
Mutta sitten homma muuttuu tylsäksi.
Tämäkin saattaa liittyä jotenkin Snyderin vaikeaan DC-menneisyyteen, mutta lähes kaksi- ja puolituntisena Army of the Dead tuntuu ylipitkältä. Siinä kiinnitetään aivan liikaa huomiota roolihahmoihin, jotka ovat pelkästään ärsyttäviä. Liikaa spoilaamatta: suurisilmäiset vanhemmistaan vieraantuneet tyttäret eivät ikinä saisi lähteä mukaan tutkimusretkille. Jättäkää heidät rauhaan.
Mukana on myös sivujuoni älykkäämmistä zombeista, jotka pystyvät kokemaan tunteita toisiaan kohtaan. Tuo kaikki tekee moottorisahataisteluista hieman vähemmän viihdyttäviä. Ja kun pettymyksen aiheuttava loppu vihdoin koittaa, jää kaipaamaan lisää. Lisää zombitiikereitä, vähemmän Dave Bautistaa höpöttämässä hummerihodareista. Elokuvaa katsoessa tulee hieman nälkäiseksi, kumma kyllä.
Marta Bałaga
Tähdet ★★★