Ohjaaja-käsikirjoittajat Scott Beck ja Bryan Woods ovat olleet parhaita kaveruksia lapsuudesta lähtien. Yhdessä he ovat luoneet pelottavia elokuvavisioita, kuten heidän vuoden 2018 läpimurtonsa käsikirjoittajina, Hiljainen paikka, scifiseikkailu 65, kummitustaloslasher Haunt ja Stephen King -filmatisointi The Boogeyman. Elokuvien tekemisen ohella dynaaminen duo on avannut arthouse-teatterin lähelle lapsuudenkotiaan.
– Olemme parhaat ystävät, ja rakastamme elokuvia yli kaiken, Woods kertoo. – Yhteistyömme on ihastuttavan kilpailullista ja haastamme toisiamme yhä parempiin suorituksiin.
– Yritämme aina yllättää toisemme, koska olemme toistemme ensimmäinen yleisö, Beck jatkaa. – Jo ennen kuin alamme kirjoittaa, keskustelemme kohtausten periaatteista ja rytmeistä. Olemme kokeneet omat henkilökohtaiset ja ammatilliset vastoinkäymisemme ja epäonnistumisemme, mutta nekin ruokkivat tekemistämme.
Sanoitettua pelkoa
Heretic on psykologinen jännäri, jossa mormonilähetyssaarnaajat huomaavat jääneensä erilaisen valkokangashirviön ansaan. Hirviön, joka rakastaa puhumista mutta jonka sanat ohjaavat yhä syvemmälle satimeen. Beckin ja Woodsin haasteena oli yhdistää syvällinen uskonnollinen keskustelu ja kauhu.
Hugh Grant on hurmaava, kiehtova ja lopulta pirullinen herra Reed, joka hiljalleen johdattaa Sophie Thatcherin ja Chloe Eastin esittämät nuoret mormonilähetyssaarnaajat monimutkaiseen kissa ja hiiri -piirileikkiin. Haastava dialogi ja älyllinen väittely saattaa nuoria uskovaisia heidän heittäytyessään pohdintoihin erikoislaatuisen isäntänsä kanssa. Ajautuessaan Reedin luomaan labyrinttiin heidän on valittava uskon ja epäuskon välillä.
Heretic tekee Grantin charmista aseen miehelle, joka haluaa saarnata omasta mielestään ainoaa oikeaa uskontoa. Lopputulos on yksi valkokangashurmurin herkullisimmista rooleista, eräänlainen sielujen Hannibal Lecter, joka nautiskellen yhdistelee monimutkaisia uskonnollisia filosofioita, Lana Del Reytä, Monopoli-peliä ja pikaruokaa.
– Heretic on mielestäni rohkea elokuva, Grant toteaa. – Eikä vain siksi, että se käsittelee monille pyhiä asioita, vaan siksi, että se sijoittuu yhteen taloon yhtenä yönä ja sisältää paljon puhetta. Ei ihan tavallista kauhuelokuvalle.
– Heretic käsittelee uskontoa, itsemääräämisoikeutta, uskoa, epäilyä, ystävyyttä, uteliaisuutta ja ihmisen intohimoa ratkaista olemassaolomme suuria mysteereitä, kuvailee tuottaja Stacey Sher.
– Kaikki kauhuelokuvat käsittelevät jollain tavalla kuolemaa, Woods pohtii. – Se on pelottavinta mitä tiedämme ja uskonto yrittää selittää mitä sen jälkeen tapahtuu, jotta voisimme tuntea olomme turvalliseksi. Mutta jos sukellamme liian syvälle aiheeseen, turvan tunne haihtuu.
– Olimme Scottin kanssa jo pitkään halunneet tutkia uskontoa. Isot kysymykset ovat aina läsnä ja kultit kiinnostivat meitä nuoresta pitäen. Halusimme tehdä jotain Ken tuuleen kylvää -elokuvan tapaista, jossa uskonto kohtaa tieteen. Tai Robert Zemeckisin Ensimmäinen yhteys, jossa uskonto sulautuu scifiin.
Hereticin siemen kylvettiin, kun kaksikko teki lyhytelokuvia koulussa. Etsiessään kuvauspaikkaa armageddonista kertovalle lyhärilleen he koputtivat herttaisen vanhan pariskunnan oveen valkoisen säleaidan ympäröimässä talossa. Sympaattisen vanhahtavassa ja siistissä olohuoneessa heille tarjottiin teetä – ja paljon muuta.
– Kerroimme vaatimattomalle pariskunnalle elokuvastamme, jossa meteoriitti tuhoaa kaiken elämän maapallolla. He nyökkäilivät ja kertoivat, että meteoriitti on itse asiassa tulossa pyyhkäisemään meidät olemattomiin ja parin kuukauden päästä. Tajusimme olevamme jumissa keskustelun muuttuessa häiriinnyttäväksi, Woods muistelee.
Beckin ja Woodsin inspiraation lähteitä ovat olleet myös sellaiset elokuvat kuin Night of the Living Dead ja Invasion of the Body Snatchers, populaarikulttuurin tuotteet, jotka käsittelivät Vietnamin sotaa ja kommunismin pelkoa.
– Ne ovat suosikkejamme, jotka lajityypin sisällä käsittelevät sosiaalisia huolia ja paljastavat syvempiä totuuksia, Beck toteaa.
Sisarusten elokuva
Beck ja Boods kirjoittivat hahmotelman omaksi ilokseen, mutta jäivät jumiin älyllisiä teorioita kihisevän Reedin kanssa. Niinpä he pistivät sen syrjään ja keskittyivät Hiljaiseen paikkaan.
– Tajusimme, että keskushahmomme tietää enemmän valitsemastamme aiheesta kuin me itse, Woods perustelee.
Palatessaan projektiin he olivat tutustuneet isoihin uskontoihin ja kokeneet elämänmuutoksia, joita pystyivät hyödyntämään, mukaan lukien Woodsin avioliitto mormonin kanssa.
– Meillä on valtavasti läheisiä ystäviä eri uskontokunnista, peruskristillisyydestä ja scientologiasta mormoneihin. Aloimme ideoida kahta naispuolista lähetyssaarnaajaa, jotka koputtavat väärälle ovelle. Meitä kiinnosti miten uskonnosta tuli kontrolloinnin keino.
Se ruumiillistuu ensi näkemällä ystävällisessä herra Reedissä, jonka tietomäärä iskee lähetyssaarnaajiin myrskyn voimalla, kunnes he tajuavat olevansa loukussa jossain isommassa pelissä. Hiljaisen paikan menestyksen myötä Heretic löysi tiensä tuottaja Sherin pöydälle.
– Tajusin heti, että Heretic oli pelottava ja pikkutarkasti tutkittu, Sher kertoo. – Hahmot ovat todella syvällisiä mutta samalla myös hauskoja. Se on jännitystä ja kauhua yhdistelevä genre-elokuva, joka myös pohtii asioita. Katsoja joutuu vuoristorataan, mutta todennäköisesti ajattelee sen jälkeen syntyjä syviä.
Hereticin alussa sisar Barnes ja sisar Paxton pitävät taukoa ovikellojen soittelusta. Sisar Paxton on naiivi ja vasta oppimassa Magnum-kondomien saloja. Philadelphian kaduilta seurakuntaan tiensä löytänyt Barnes on kokenut kolhuja ja vaalii isänsä kuoleman ja oman kuolemanrajakokemuksensa haavoja.
– Heitä yhdistää usko kirkkoon, mutta luonteeltaan he eivät voisi olla erilaisempia, kuvailee Thatcher, joka työskenteli Beckin ja Woodsin kanssa The Boogeymanissa. – Paxton on yksi tiukan uskonnollisen perheen kahdeksasta sisaruksesta. Ainut lapsi Barnes on nähnyt elämää kirkon ulkopuolella. Barnes on uuttera kympin tyttö, Paxton kupliva ja spontaani.
Tekijät halusivat luoda fiksuja mutta vielä itseään etsiviä hahmoja taustatyössä tapaamiensa lähetyssaarnaajien pohjalta.
– Joskus kohtasimme naiiviutta, jolle olisi helppo nauraa ja jota voisi värittää kirjoittaessa, Woods kertoo. – Mutta löysimme myös älykkyyttä, rentoutta ja jopa ronskiutta mitä tulee näkökulmiin uskontoon, yhteisöön ja kulttuuriin. Nidoimme sitä hahmoihin, koska halusimme Reedin myös aliarvioivan Paxtonia ja Barnesia.
Sekä Thatcher että East olivat kasvaneet mormonikirkossa ja jättäneet sen teini-ikäisinä ryhtyäkseen näyttelijöiksi.
– Barnes on eri tien valinnut versio minusta, uskoo Thatcher, joka tuli tunnetuksi Showtimen Yellowjackets-hitin kapinallisena Nataliena.
East tuli tuotantoon koe-esiintymisen kautta työskenneltyään sitä ennen HBO:n draamasarjassa Genera+ion ja näyteltyään teini-ikäistä Monica Sherwoodia Steven Spielbergin The Fabelmansissa.
– Paxtonin kupliva pinta saa ajattelemaan, ettei sen alla ole syvyyttä, mutta elokuvan edetessä selviää, että hän on fiksumpi kuin päältä katsoen uskoisi, East kuvailee. – Hänen ei usko kokeneen maailmaa, mutta hän ajattelee uskontoa syvällisesti ja luottaa uskoonsa. Hän on ehkä täydellinen kenttätyöntekijä verrattuna Barnesiin, joka on lähetystyössä eri syistä.
Sallikaa minun esitellä itseni
Kotinsa tapaan herra Reed vaikuttaa ylitsevuotavan harmittomalta ja vaatimattomalta kutsuessaan nuoret vieraansa sisään sateesta. Pian nämä ovat puheliaassa ansassa kuvaannollisesti ja kirjaimellisesti, ja miehestä paljastuu toisenlainen puoli.
– Monimutkainen ja utelias mieli on kokeilujen, tutkimusten ja simulointien kautta yrittänyt selvittää yhtä oikeaa uskontoa kotinsa syvyyksissä. Hän on valmis menemään äärimmäisyyksiin vastausta etsiessään, Woods paljastaa.
– Reed on kuvainraastaja ja hän nauttii uskonnollisten kuplien puhkomista, se kiehtoo ja ehkä jopa kiihottaa häntä, Grant aprikoi hahmoaan. – Ja hän rakastaa huomiota, jota nuoret vieraat hänelle tuovat. Minusta se oli kutkuttava ja uskalias yhdistelmä kauhua ja psykologista trilleriä. Näin Reedin ”siistinä proffana”, joka on hieman shokeerava mutta ”tekee teologiasta hauskaa”. Oppilaat varmaan pitivät hänestä, mutta kulisseissa häntä kehotettiin luopumaan akateemisesta urasta.
Grant tutki uskonnollisia kuvainraastajia kuten Richard Dawkins ja Christopher Hitchens sekä sarjamurhaajia ja kulttijohtajia selvittääkseen mikä motivoi heidän pahoja tekojaan.
– Käytin inspiraationa myös muutamia tuntemiani ihmisiä, jotka kompensoivat yksinäisyyttään huomiohakuisille kepposilla, taikatempuilla ja provosoivilla puheenvuoroilla.
Grant tuli tunnetuksi 1980- ja 90-lukujen romanttisista draamoista ja komedioista, mutta Hereticiin hän valikoitui viime vuosikymmenien ilkeämpien hahmojensa ansiosta.
– Hugh’sta on pikku hiljaa tullut yksi hienoimmista luonnenäyttelijöistä, joka varastaa kohtauksia. Pilvikartaston kauneus, urheus ja kunnianhimo tyrmäsi meidät. Hugh’n siinä ottamat riskit tekivät meihin vaikutuksen, Woods kehuu.
Sen jälkeenkin Grant on tehnyt ikimuistoisia, monipuolisia konnia Perienglantilaisen skandaalin kansanedustajasta, joka yrittää peitellä seksiskandaalia, Paddington 2:n ja Wonkan ilkeyttä ja komediaa yhdistäviin rontteihin.
– Tiesimme, että hän toisi Hereticin synkempiinkin hetkiin niitä korostavaa kepeyttä, Beck jatkaa.
– Reed on hänelle hyvin erilainen rooli: vaikka hän käyttää tuttuja rakastettuja maneereitaan, hän kääntää ne päälaelleen, Stacey Sher komppaa.
– Jotkus näyttelijät vihaavat dialogia ja rakastavat pitkiä, viipyileviä reaktio-ottoja. Onneksi minä olen sellaisen vastakohta, Grant vitsailee.
Mielen sopukoissa
Kuudennen aistin ja Nälkäpelit-elokuvan lavastaja Phil Messina rakensi studioon useita sisätiloja Reedin talon sisäkkäisistä huoneista ja käytävistä. Mitättömine ikkunoineen, lukittuine ovineen ja petollisine käytävineen se tuntuu sisältä isommalta kuin ulkoa – kuin Reedin mieli.
– Reedin talo on kuin koti, mutta se ei tunnu asutulta. Se on eloton, ja kaikissa huoneissa on jotain pielessä, Chloe East kuvailee. – Kun se alkaa paljastaa salojaan Paxtonille ja Barnesille, huoneet muuttuvat yhä oudommiksi ja häiriinnyttävämmiksi.
Ahtaita käytäviä ja pyörryttäviä tiloja kutsuttiin kuvaamaan Chung Chung-hoon, joka tunnetaan Park Chan-wookin karun kauniista elokuvista. Hän kuvasi Oldboyn väkivaltaisen koston ja akrobaattiset taistelut, The Handmaidenin maalauksellisen upeuden ja hellät seksikohtaukset sekä Thirstin katolisen eroottiset ja hämyiset verilöylyt. Hänen englanninkielisiin teoksiinsa kuuluvat Steven Kingin It-sovitus sekä Edgar Wrightin synkkä, 60-luvun Lontooseen sijoittuva Last Night in Soho.
Hereticissä on niin paljon dialogia ja uskonnollista väittelyä, että tekijät halusivat Messinan ja Chung-hoon herättävän talovankilan eloon mahdollisimman elokuvallisesti.
– Talo on neljäs hahmo, joka ympäröi kolmea muuta luoden klaustrofobiaa, Woods kertoo, ja Beck jatkaa:
– On ymmärrettävä Reedin psyykettä ymmärtääksemme miksi talo on sellainen kuin on, eräänlainen ase. Reed tavallaan leikkii jumalaa kuljettaen hahmoja yhä kamalammasta huoneesta toiseen kuin kujanjuoksussa tai seurapelissä.
Messina keskittyi tilojen jatkumoon: olohuone, kirjasto, kappeli, kellari.
– Tiloja ei lopulta ole paljon, mutta ne avautuvat peräkkäisinä askelina tarinan kehittyessä. Kävelemme askel askeleelta lähetyssarnaajia kutsuvaan verkkoon.
Lopullisesti Heretic nyrjähtää Reedin kirjastossa, joka käy myös jonkinlaisesta kappelista ja alkeellisesta laboratoriosta. Mitä vähemmän kellarista paljastaa sen parempi, mutta juuri kun tytöt uskovat löytäneensä tien ulos, Beck ja Woods vievät Hereticin uusiin ulottuvuuksiin. Chung-hoon käyttää mallitaloa ja minihahmoja unohtumattomasti esitellessään Reedin valtakuntaa.
Maanalaisia kohtauksia varten Messina tutki demonologiaa, satanismia ja noituutta. Beck ja Wood kehottivat häntä tutustumaan Danten Infernoon, johon liittyvä taide Reedin seinillä kuvastaa Hereticin kammottavimpia salaisuuksia.
– Inferno oli iskostettu meihin tietysti jo klassikkokurssillamme, mutta se kuvasti myös Reedin mieltä päällekkäisillä kauhun kerroksillaan. Jokaisen uuden tilan myötä Reed ja hänen talonsa vievät tyttöjä lähemmäs ja lähemmäs Helvettiä.
Kuvat ja haastattelut: A24 Films. Toimittanut Jouni Vikman
Lue myös: Tilaa Episodin uutiskirje ja tiedät mitä katsoa! Nappaa katseluvinkit suoraan sähköpostiin tästä.