”Kaikkien aikojen hauskimpia elokuvia” – 60 vuotta sitten ilmestyi poikkeuksellisen rohkea komedia

Tohtori Outolempi on Stanley Kubrickin mestariteosten joukossa poikkeus: se on ainoa komedia ohjaajan uralla. Samalla se on yksi elokuvahistorian hauskimpia elokuvia. Elokuvan ei tosin pitänyt olla alun perin komedia lainkaan. Elokuvan ilmestymisestä tulee tänä vuonna kuluneeksi 60 vuotta.

17.5.2024 10:00

Kun Stanley Kubrickin Tohtori Outolempi vuonna 1964 sai ensi-iltansa, se oli jotain täysin odottamatonta. Sellaista elokuvaa ei ollut aiemmin nähty.

– Jo alkutekstit ja taustalla soiva musiikki kertovat, että tässä elokuvassa voi tapahtua mitä tahansa, Martin Scorsese kuvailee dokumentissa Stanley Kubrick – Ohjaajan muotokuva (2001).

Jo elokuvan pitkä nimi on kutkuttava: Tohtori Outolempi, eli: Kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia, alkuperäiseltä nimeltään Dr. Strangelove or: How I Learned to Stop Worrying and Love the Bomb.

Ydinsota aiheena oli kiinnostanut Kubrickia jo pitkään. Monien tuon ajan ihmisten tapaan Kubrick pelkäsi sodan mahdollisuutta Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välillä.

Tohtori Outolempi (6)
1960-luvun alun poliittisessa ilmapiirissä ydinsodan pelko ei ollut pelkkää kuvittelua. Vuonna 1960 Neuvostoliiton ilmapuolustus ampui alas amerikkalaisen U-2-tiedustelukoneen, mikä aiheutti valtavia jännitteitä maiden välillä. Pari vuotta myöhemmin tuli Kuuban ohjuskriisi, ”ihmiskunnan vaarallisin päivä”, joka melkein käynnisti kolmannen maailmansodan suurvaltojen välillä.

Kubrick oli kerännyt kymmeniä ydinsodasta kertovia kirjoja, ja hän halusi tehdä aiheesta elokuvan. Ensin tarkoituksena oli tehdä vakava tarina. Peter Georgen vuonna 1958 ilmestynyt romaani Red Alert (tunnetaan myös nimellä Two Hours to Doom) kertoi tapahtumasarjasta, jossa vainoharhaisen kohtauksen saanut amerikkalainen kenraali määrää ydinpommittajat kohti Neuvostoliittoa.

Kubrick hankki kirjan oikeudet ja alkoi laatia käsikirjoitusta yhdessä Georgen kanssa. Kirjassa ja ensimmäisessä käsikirjoitusversiossa ei ollut mukana komediallisia elementtejä, mutta vähitellen Kubrick alkoi nähdä tapahtumien tragikoomisen puolen. Tuntui siltä, että parhaat käsikirjoitusideat kirjassa olivat huvittavia tai tahattoman koomisia. Kubrick leikitteli tilanteella, jossa sotahuoneessa päätettäisiin tilata pizzaa.

– Miten ihmeessä Yhdysvaltain presidentti voisi pyytää Neuvostoliiton johtajaa ampumaan amerikkalaisia pommikoneita, hän pohti vuosia myöhemmin.

Kun Kubrick huomasi, että tarina toimisi parhaiten satiirina, käsikirjoitus kääntyi vähitellen painajaismaiseksi komediaksi.

Tuohon aikaan oli kuitenkin hyvin rohkeaa ja ennakkoluulotonta tehdä komediaa ydinsodasta. Tarvittiin vielä yksi kirjoittaja, jolla olisi sopivan anarkistinen ote. Kuvaan astui mukaan kirjailija Terry Southern, mustan huumorin erikoismies.

Tohtori Outolempi (1)
Idea tuli tavallaan näyttelijä Peter Sellersiltä. Sellers oli innoissaan Southernin kirjasta Magic Christian ja jakeli sitä joululahjoina. Yksi lahjan saajista oli Kubrick, joka luettuaan kirjan tajusi Southernin kyvyt ja pyysi häntä käsikirjoittajaksi kuukauden ajaksi. Southern ei ollut aikaisemmin tehnyt elokuvakäsikirjoitusta mutta otti rahattomana tarjouksen ilolla vastaan.

Southernin piti Kubrickin sanojen mukaan tehdä ”vain pientä kuorrutusta kakkuun”, mutta projektin aikana hänen osuutensa kasvoi. Suuri osa käsikirjoituksen komediallisista elementeistä tuli nimenomaan Southernilta.

Yksi ratkaiseva elementti Tohtori Outolemmen onnistumisessa oli Peter Sellersin unohtumaton kolmoisrooli, jossa hän esittää paitsi elokuvan nimihenkilöä myös kapteeni Lionel Mandrakea ja Yhdysvaltain presidenttiä.

Sellers oli näytellyt jo Kubrickin Lolitassa (1961), ja ohjaaja tiesi brittinäyttelijän uskomattoman muuntautumiskyvyn. Hän sanoikin haluavansa Sellersin ”pääosaan, pääosaan ja pääosaan”.

Näyttelijä oli kuitenkin aluksi vastahakoinen. Sellersin mielestä monen roolin näytteleminen oli temppu, jonka Alec Guinness jo teki elokuvassa Kruunupäitä ja hyviä sydämiä (1949), eikä hän halunnut tehdä samaa uudestaan.

Tohtori Outolempi (2)
Sellersillä oli tuohon aikaan hänelle tyypillisiä parisuhdeongelmia, eikä hän avioeroprosessin takia päässyt lähtemään Isosta-Britanniasta. Hänestä oli Vaaleanpunaisen pantterin (1963) ansiosta tulossa iso tähti, joten oli maksettava miljoonan dollarin palkkio, jotta hän suostuisi. Lisäksi Kubrick lupasi kuvata Tohtori Outolemmen Englannissa.

Sellers osoittautui loistavaksi valinnaksi, ja hän pani kuvauksissa parastaan. Ohjaaja oli hänen paras yleisönsä.

– Stanley oli monessa kohtauksessa vain katsoja eikä ohjaaja. Hän asetti kameroita kaikkiin mahdollisiin paikkoihin, joten kun Peter pääsi vauhtiin, mitään ei jäänyt kuvaamatta. Hän vain makasi lattialla selällään ja ulvoi naurusta, ja se innosti Peteriä entisestään, Kubrickin leski Christiane Kubrick muistelee Ohjaajan muotokuva -dokumentissa.

Majuri T.J. ”King” Kongin roolin piti olla Sellersin neljäs roolihahmo. Sellers esittikin Kongia kuvauksissa viikon verran, mutta jenkkiaksentti aiheutti hänelle ylitsepääsemättömiä ongelmia. Lisäksi roolin esittäminen kävi fyysiseksi mahdottomaksi, kun Sellersin nilkka murtui, eikä hän pystynyt liikkumaan ripeästi B-52-pommikoneen sisällä.

Kubrick muisti Slim Pickensin, joka oli näytellyt useissa lännenelokuvissa ja oli mukana Vihan riivaamassa (One Eyed Jacks, 1961), jonka riitaisessa tuotannossa Kubrick toimi hetken aikaa ohjaajana.

Tohtori Outolempi (5)
Kun Pickens saapui paikalle, kuvausryhmän jäsenet luulivat hänen tulleen valmiiksi rooliasussa, mutta Pickens oli vain pukeutunut vaatteisiin, joita hän hevosfarmin omistajana piti aina yllään: farkut, cowboy-saappaat ja iso stetson-hattu.

Sterling Hayden tunnettiin Pickensin tapaan lännenelokuvista, kuten Johnny Guitar (1954) mutta myös Kubrickin elokuvan Peli on menetetty (The Killing, 1956) pääroolista, ja hän sai sotahullun kenraali Jack D. Ripperin osan. Pieneen rooliin valittiin valkokangasdebyyttinsä tekevä teatterinäyttelijä James Earl Jones, joka tuli myöhemmin tunnetuksi Darth Vaderin äänenä.

Kubrick halusi elokuvan sotateknologian näyttävän realistiselta. Elokuvan tyylilajin takia Yhdysvaltain armeijalta oli turha odottaa tukea. Kubrick ja lavastaja Ken Adam käyttivätkin lähteinä alan erikoislehtiä kuten Jane’s ja Flight, ja he saivat useimmat tekniset yksityiskohdat selville. Kukaan ei kuitenkaan tiennyt, miltä ydinpommi näyttää, joten siinä Adam joutui käyttämään mielikuvitustaan.

Kubrickilla oli kaikissa projektin osa-alueissa apunaan lahjakkaat huipputekijät, jotka takasivat onnistuneen lopputuloksen, mutta elokuvan valmistuttua Columbia-studion ensireaktio oli kauhistunut. Ennakkokatselun jälkeen elokuvaa pidettiin esityskelvottomana. Lisäksi samoihin aikoihin tapahtunut presidentti Kennedyn murha rinnastui ikävällä tavalla lopun piirakanheittokohtaukseen, joka leikattiin lopulta pois. Kubrick tosin sanoi myöhemmin, että kohtaus olisi poistettu joka tapauksessa.

Tohtori Outolempi (4)
Ensimmäiset kritiikitkin olivat ristiriitaisia, kuten lähes poikkeuksetta Kubrickin elokuvissa. Suuri yleisö otti kuitenkin elokuvan välittömästi vastaan, ja se sai arkaluontoisesta aiheestaan huolimatta aikaan pitkät lippujonot. Vuosien myötä Tohtori Outolempi on noussut yhdeksi kaikkien aikojen merkittävimmistä komedioista, ja sen menestys takasi Kubrickille taiteellisen vapauden myöhemmissä ohjaustöissä. Se avasi tien elokuville 2001: Avaruusseikkailu (1968) ja Kellopeliappelsiini (1972).

Ohjaaja Alex Cox kiteyttää Ohjaajan muotokuva -dokumentissa Tohtori Outolemmen menestyksen salaisuuden ja sen, miksi elokuva on kestänyt aikaa.

– Muut saman ajan elokuvat, jotka käsittelivät ydinsotaa ja sotilaskaappausta, kuten Fail Safe ja Toukokuun 7 päivää, ovat todenmukaisia ja mahtipontisia. Ei niitä tule enää katsottua kuin korkeintaan sosiologisesta näkökulmasta. Tohtori Outolempeä katsotaan, koska se on niin hauska.

Tohtori Outolempi ei tällä hetkellä kuulu minkään kuukausimaksullisen suoratoistopalvelun valikoimaan, mutta sen voi vuokrata yksittäisenä nimikkeenä useimmista palveluista. Siitä on saatavana myös laadukas suomenkielinen blu-ray-julkaisu.

Lähteet:
John Baxter: Stanley Kubrick – A Biography
Norman Kagan: The Cinema of Stanley Kubrick
Vincent LoBrutto: Stanley Kubrick

 

Lisää luettavaa