Muumit Rivieralla tulee ensi-iltaan perjantaina 10. lokakuuta. Haastattelussa Muumipapan ääntä esittävä Mats Långbacka.
Teksti: Reija Karkkonen
Missä määrin Muumit on ollut osa lapsuuttasi?
Se on ehdottomasti ollut iso osa minun lapsuuttani ja aina kesäisin äiti ja isä luki Muumi-kirjoja meille lapsille. Ja minä olen tätä traditiota jatkanut ja lukenut omille pojilleni kaikki Muumi-kirjat vuosien saatossa. Kyllä tämä on nyt vahva osa identiteettiä.
Kuinka päädyit tähän projektiin mukaan ja olitko välittömästi kiinnostunut?
Hanna Hemilä soitti, on siitä jo pari kolme vuotta ehkä, jolloin tehtiin luultavasti tämä traileri ja Sophia [Jansson] sitten vakuutettiin ja siinä minä olin mukana, tein useita eri ääniä, mutta muun muassa Muumipapan äänen ja silloin Hanna sanoi, että sitten jos Sophia hyväksyy, niin hän haluaa minut Muumipapaksi. Tavallaan siitä lähtien olen ollut hengessä mukana, vaikka elokuvaprojektit on hidasta hommaa. Vasta nyt sitten kesällä tämä tehtiin.
Kauan tämän projektin parissa työskenteleminen kokonaisuudessaan kesti?
Meille näyttelijöillehän tämä on totta vasta sitten kun sitä ruvetaan tekemään. Luin ehkä kaksi-kolme kertaa läpi käsikirjoituksen ja yritin muodostaa mielikuvia siitä, että mitä tämä voisi olla, mutta sittenhän me mennään kuvan ehdoilla. Miten nämä on animoitu ja mikä on ilme kelläkin missä vaiheessa ja repliikki kerrallaan.
Näyttelijät äänittivät repliikit erikseen. Tuntuiko se oudolta?
Se on aina samanlaista. Sitä on tavallaan täysin ohjaajan ehdoilla siinä kyllä. Koska eihän sitä tiedä miten vastanäyttelijä vastaa, että ohjaajahan sen tietää. Siihen pitää vaan luottaa, että näin tämä kuuluu olla.
Te tavallaan astuitte saappaisiin, kun monet on nähnyt Muumilaakson tarinoita ja muita, niillä on mahdollisesti mielessä ne äänet ja Muumeilla on paljon faneja. Toiko se lisähaastetta hahmon äänen luomiseen vai kuinka lähestyit tätä?
En oikeastaan ajatellut sitä kauheasti, jos sitä ajattelisi niin olisin varmaan jättänyt tekemättäkin, koska onhan Muumipappa ainakin minulle Nils Brandt. Niin se vaan on, kun on itse elänyt niitten Muumien kanssa, mutta en minä sitä ajatellut.
Kuinka kuvailisit Muumipapan hahmoa tässä tarinassa?
Nimenomaan tässä tarinassa Muumipappahan on hyvin omahyväinen… tai tavallaan itsekeskeinen. Se on varmaan se piirre, mikä tässä elokuvassa on päällimmäinen vaikutelma.
Onko tässä tarinassa mielestäsi jokin moraalinen viesti tai opetus minkä voi ottaa siitä mukaansa, jos tahtoo?
Mielestäni siinä kiteytyy aika hyvin, siinä Muumipapan viimeisessä repliikissä, että olla vaan…kyllä aina pitää lähtee pois nähdäkseen mitä hyvää kotona on.
Onko tässä mielestäsi mitään eroa aiempiin Muumeihin?
Kyllähän tässä juodaan paljon viiniä ja käydään kaksintaistelua ja kaikkea mitä ei nyt välttämättä aina oo näissä Muumeissa ollut.
Kuka Muumi-hahmoista on henkilökohtainen suosikkisi?
Kyllä se varmaan Pikku Myy on aina ollut semmonen. Se on varmaan aika paljon myös Elina Salon ansiota.
Mikä tuntui haastavimmalta tässä projektissa?
Sitä hyppää liikkuvaan junaan ja sitten vaan mennään, että on siinä aina omat haasteensa. Tekovaiheessa ei todellakaan ole aikaa pohdiskella kauheasti, että mistä tämä nyt kertoo. Mennään repliikki kerrallaan ja aikaa on 3-4 tuntia per kieliversio. Ei siinä kauheesti jää aikaa pohdiskeluihin.
Oliko mitään eroa suomenkielisen ja ruotsinkielisen version tekemisessä?
Henkilökohtainen suhteeni Muumeihin on hyvin ruotsinkielinen. Ne on kaksi eri kieltä, että onhan ne erilaisia ja eihän sitä käy kieltäminen. Pakkohan on tehdä sen kielen ehdoilla tavallaan.
Ovatko kokemukset ääninäyttelemisestä olleet mielekkäitä?
Se on todella hauskaa, mutta kuten sanottu, niin se on hyvin yksinäistä puuhaa ja sä oot siinä yksin mikrofonin kanssa ja that’s it. Ja kuvan kanssa tietenkin. Ei siinä kauheasti tietenkään muodostu mitään muuta vuorovaikutteissuhdetta kuin ohjaajaan, että se on haasteellista, tietenkin. Ja vaikeata. Taisin olla ensimmäinen, joka teki molemmat ääniversiot, kukaan muu ei ollut vielä edes tehnytkään mitään. Ei ollut edes mitään ääntä, mitä vastaan näytellä.
Mitäs mieltä olet, että kun nykypäivänä tuntuu olevan trendinä, että elokuvat on 3D:tä ja sitten tämä on tämmönen tyylitelty ja vähän vanhanaikaisempi elokuva, että millainen kysyntä sellaiselle on?
En ole nähnyt itse elokuvaa, että en tiedä miltä se näyttää kankaalla, mutta vaikea sanoa. Tämän päivän lapset voivat kyllä vieroksua tätä tapaa tai sitten se imee mukaansa jollakin charmilla. En osaa yhtään sanoa, mutta onhan noissa kaikki vanhat tekniikat, nykyäänhän ei enää tehdä elokuvaakaan filmille. Tämä on kuitenkin tehty käsityönä eikä tietokoneanimaation avulla, niin ehkä siinä sitten on joku inhimillinen jälki.
Millaista aiempaa ääninäyttelemisen kokemusta sinulla oli?
Shrekeissä mä olen tehnyt Prinssi Rohkean. Ja olen mä tv-tuotannoissa ollut myös, mutta lähinnä nyt ne kaksi pitkää leffaa, tai niissä kahdessa pitkässä leffassa missä toi Prinssi Rohkea on mukana, niin niissä oon ollut mukana.
Osaatko sanoa, että mitä uutta tai positiivista tässä voisi olla pitkäaikaisille Muumi-faneille?
Onhan tässä uudet näyttelijät kaikissa rooleissa, jos ei muuta. Mukana on alkuperäisen Muumipeikon Lasse Pöystin tyttärentytär, joka on nyt Muumipeikon rakas.