”Häiriinnyttävästi eroottista”: Legendaarinen ohjaaja shokeeraa uudella elokuvallaan

”Suhteemme pohjautuu orjuuteen”, toteaa David Cronenberg lehdistötilaisuudessa tarkoittaen ilmeisesti Viggo Mortensenia. ”Minut on murjottu myötämieliseksi aikoja sitten, olen orja vapaaehtoisesti”, näyttelijä myöntää. Cannesissa kukaan ei kyseenalaista moista. Olemmehan puhumassa elokuvassa, jossa miehen kroppa kasvaa kauttaaltaan korvia ja hänen silmänsä ja suunsa ommellaan umpeen taideperformanssissa. Ja se on vain yksi kohtauksista.

21.10.2022 08:00

Toimittajat juhlivat David Cronenbergin Crimes of the Futuren kustannuksella Cannesin aikaan. ”Lapsen ruumiinavaus, seksikkäitä sisälmyksiä ja Kristen Stewart”, ”häiriinnyttävästi eroottista”, ”ylenpalttisine haavannuolemisineen se ei ole elokuva, jota katsoessa mussuttaa hodaria tai, luoja varjele, burritoa” kuuluivat toistensa kanssa kilpailevat otsikot.

Raportoitiin massiivisista ulosmarsseista – Cronenberg itsekin herkutteli niillä – ja vuorosanoja kuten ”kirurgia on uutta seksiä” toistettiin kaikkialla. Lapsi ahmii muovia ja Stewart esittää ”Kansallisen elinrekisterin” tutkijaa.

Skandaalinnälkäiset ihmiset intoilivat, koska eivät tienneet odottaa pari kuukautta myöhemmin julkaistavaa Don’t Worry Darlingia. Mutta pölyn laskeuduttua… ei oikein ollut mitään kiistanalaista.

Kyllä, Crimes of the Future on outo, ruumiit muuttuvat ja mutatoituvat kiitos synteettisen ympäristömme, eivätkä ihmiset enää tunne kipua. Partnerinsa Capricen (Léa Seydoux) kanssa Paul Tenser (Viggo Mortensen) esittelee julkisesti elintensä muutoksia avantgarde-esityksissä.

Mutta onko se shokeeraava? Ei oikeastaan. Tässä vaiheessa jo tietää, mitä Cronenbergilta voi odottaa. Mukaan lukien outoa huumorintajua.

– Kun tapasimme ensimmäisen kerran Eastern Promises -elokuvan tiimoilta, en ollut varma milloin hän vitsaili. Hänellä oli naama aina peruslukemilla, muistelee Mortensen, jolle Crimes on jo neljäs yhteistyö ohjaajan kanssa.

– Hän kysyi, mitä pidin käsikirjoituksesta, ja sanoin: ”Se on pitkä, eikö olekin?” ”Ja se on huono”, hän vastasi. – Jep, niin me aloitimme.

Sen jälkeen vitseistä tuli ilmeisesti synkempiä.

– Hän mumisi kuvauksissa itsekseen, ja se kuulosti hieman latinalta. Selvisi, että hän lainasi Freudia: ”Jos haluat sietää elämää, valmistaudu kuolemaan.” Jessus! Mortensen nauraa.

Menneisyyden rikokset

On kuitenkin helppo nähdä, että näyttelijät – orjuutetut tai ei – todella kunnioittavat ohjaajaansa ja pitävät tämän työtä tärkeänä.

Kärpänen räjäytti tajuntani lapsena, toteaa Scott Speedman.

– David on elokuvan ikoni, hän on luonut aivan oman tyylinsä, lisää Léa Seydoux.

Stewartin juttu oli Crash – joka sivumennen sanoen aiheutti oikean skandaalin vuonna 1996.

– Olin liian nuori katsomaan sitä. Pelkäsin joutuvani pulaan, minkä vuoksi varmaan rakastin sitä niin paljon, vaikka en ymmärtänyt yhtään mitään, hän myöntää.

– Joidenkin mielestä hänen elokuviaan on vaikea katsoa. Minua ei mikään hänen elokuviensa verenvuodatus, outo visio, satuttaminen ja vamma ole koskaan häirinnyt. Minä näen ne kouriintuntuvan halun merkkeinä. Mikä ei tarkoita, ettemmekö olisi kuvausten aikana joka päivä ihmetelleet: ”Mitä helvettiä me oikein teemme?!” Stewart jatkaa.

– Ja kun oikein työstää jotain, se tuntuu joskus elinten kaivelulta. Jos ei tunnu, se ei ole sen arvoista.

Vaikka on vaikea karistaa mielestään Cronenbergin muita elokuvia, hän itse ainakin yrittää.

– Jokainen elokuva on oma kokonaisuutensa, hän sanoo, ja varmaan tarkoittaa sitä, vaikka on aikaisemmin kuvaillut elokuvaa evoluutioksi kaikesta aikaisemmin tekemästään.

– Tiedän, että ne näyttävät joskus liittyvän yhteen ja moni näkee Crimesissa asioita, joita näki Videodromessa tai Existenzissä. Mutta käsikirjoitusta tehdessäni en ajatellut lainkaan muita elokuviani. Ne liittyvät yhteen, koska ovat kaikki peräisin hermojärjestelmästäni. Yleensä vain istun katsomassa näyttelijöitä yrittäen tehdä heistä hyviä. Yrittäen epätoivoisesti saada heistä suoritusta ulos.

Ja taas hän vitsailee.

Ehkä on järkeenkäypää, ettei Crimes shokeerannut. Cronenberg on nyt vanhempi (”Olen vanhempi kuin Cannesin elokuvajuhlat, se sinun on hyvä tietää”, hän toteaa) ja näkee kuoleman ja ikääntymisen konseptit nykyään eri tavalla. Kunhan unohtaa tanssivan korvamiehen, Crimes on hyvin melankolinen elokuva, ainakin hänen päänäyttelijänsä mukaan.

– Elämä on lyhyt ja se on aina ärsyttänyt minua. Minua ärsyttää, kun ruumiini ei enää reagoi samalla tavalla kuin ennen. Mutta mieluummin katson tosiasioita silmiin, kuten David tekee, ja suhtaudun siihen huumorilla. Synkimmät hetket olivat kuvauksissa kaikkein hauskimmat. Siinä hän istui, hykertelemässä. Ja miksi ei?

Cronenbergin Top Gun?!

Cronenbergin mukaan kaikki hänen elokuvansa ovat ”uskomattoman intiimejä”. On silti kiinnostavaa, kuinka moni näki uutuudessa piilotettuja kommentteja nykypolitiikasta tai ekologiasta.

– Lapsi elokuvan alussa, ehkä hän on satiirinen ilmaus. Että en sanoisi, että meidän on siivottava maapallo muovista tai lopetettava sen tuottaminen, mikä ei tunnu mahdolliselta, vaan meidän on syleiltävä sitä. Syötävä sitä, hän hymyilee.

– Aivan varmasti se käsittelee kysymystä siitä, kuka omistaa kenenkin ruumiin. Orjuudesta puheen olleen, minä omistan Viggon, hän lisää huomioiden rinnastuksia lähiaikojen muutoksiin Yhdysvaltojen aborttilaeissa.

Viggo Mortensen elokuvassa Crimes of the Future.

– Jo kirjoittaessani minulla oli tunne sen tulosta, sen alistavan kontrollin. Se on vakio ihmiskunnan historiassa. Jossain jokin hallinto haluaa aina kontrolloida kansaa, kontrolloida mitä ihmiset puhuvat ja miten he ilmaisevat itseään, kontrolloida heidän ruumiitaan. Olen sanonut aikaisemminkin, että Kanadassa me ajattelemme ihmisten Yhdysvalloissa seonneen. He ovat aivan pähkähulluja. Elämme outoja aikoja, ja se kai tekee elokuvistakin poliittisia. Oli tekijä siitä tietoinen tai ei.

Cronenbergiltä kesti kauan saada tarinansa ohjattua. Vuonna 1966 hän näki Knut Hamsunin romaaniin perustuvan tanskalaiselokuvan Nälkä. Siinä runoilija vaeltaa kaduilla, kirjoittaen muistikirjaansa sanoja: ”tulevaisuuden rikokset”. Kohtaus jäi Cronenbergin mieleen, ja neljä vuotta myöhemmin hän antoi sen nimeksi underground-elokuvalleen.

Nyt hän tekee samoin, apunaan enemmän rahaa, kunnioitusta ja ajatus siitä, että teknologian muuttuessa asiat, joita ei aikaisemmin ole ollut olemassa, on nyt tukahdutettava vaarallisina yhteiskunnalle, uhkana olemassa oleville rakenteille.

Siksi hän on valmis katsomaan ainakin jonkin verran taaksepäin – kirjoittihan hän käsikirjoituksen jo 20 vuotta sitten. Vanhojen muistelu voi johtaa myös yllätyksiin, kuten ilmoitukseen siitä, että hänelle tarjottiin Top Gunin ohjauspestiä, jonka hän jämäkästi torjui.

– Entisinä aikoina, kun minulla oli ura, minulle tarjottiin kaikenlaista. Pidän masiinoista, tein kiihdytyskisoista kertovan Fast Company -nimisen elokuvankin [vuonna 1979], jota kukaan ei ole nähnyt. Mutta kaksi tuntia elokuvan katsomiseen? Loistavaa. Kaksi vuotta sen tekemiseen? Ei minun juttuni, hän kertoo.

– Toivon voivani vielä suorittaa muutaman elokuvallisen rikoksen, ennen kuin aikani on täysi.

Mikä tarkoittaa, että jos olemme onnekkaita, skandaaleja voi edelleen olla odotettavissa.

Teksti: Marta Bałaga
Kuvat: Cinema Mondo

Aiheeseen liittyviä elokuvia

Lisää luettavaa