Tosielämän uutisotsikot nousevat mieleen uuden kotimaisen draamasarjan Pala sydämestä kohdalla. Pienen Elli-tytön tapaus hiertää sosiaaliviranomaisten välejä. Elli on kadonnut epätavallisissa olosuhteissa, eikä hänen odoteta enää löytyvän hengissä. Samaan aikaan lastensuojeluyksikön johdossa toiminut Rita (Lotta Lehtikari) saa huomata, ettei paluu työpaikalle käy ilman mutkia, vaikka hänet on vapautettu virkarikossyytteestä.
Kun ovet eivät aukene vanhalla kulkukortilla, kollegoja on irtisanoutunut ja uutta strategiaa paukutetaan läpi niin, että autettavat lapset ovat jäädä siinä kaunopuheiden koukeroiden jyräämiksi, vastatuuli käy lujaa. Tuleeko virasta silloin irtisanoutua, livahtaa suojatyöpaikkaan ulkomaille, vai pitäisikö taistella yleistä mielipidettä vastaan?
Resurssipula on sana, josta on kirjoitettu paljon ikävien lapsiin liittyvien uutisten yhteydessä. Sitä myös viljellään tässä sarjassa. Mitä uutisista tai edes syväluotaavista artikkeleista ei yleensä löydä, ovat kuitenkin sanojen taakse kätkeytyvät moninaiset arkiset tilanteet, ja ne hetket, jotka muovaavat ihmisten motiiveja julmiinkin tekoihin.
Pala sydämestä uskaltaa fiktiona astua alueelle, mikä jää näissä tapauksissa yleensä virkamiesjargonin taakse: lastensuojelun Rita Berg ja hänen täysin noviisi työparinsa Laura (Niina Koponen) nähdään sarjassa ihmisinä, joilla on omat vikansa ja lahjansa. Hienosti näytelty ja fiksusti kirjoitettu sarja kietoo katsojan otteeseensa silti vähän kuin yllättäen, sillä aivan sen alkumetreiltä ei vielä ole selvästi nähtävissä, mihin se suuntaa.
Pala sydämestä Yle tv1:llä alkaen su 28.3.21, uusinnat ma iltaisin ja koko sarja myös Yle Areenassa.