Irrational Man on moraalinäytelmä Woody Allenin tapaan

Woody Allen, 79, on esitellyt Cannesin elokuvajuhlilla vuoden 1979 Manhattanista lähtien peräti 12 uutta elokuvaansa. Yksikään niistä ei ole silti tavoitellut Kultaista palmua. Allen ei pidä siitä, että elokuvia kilpailutetaan keskenään. Sen vuoksi Allen ei myöskään osallistu Oscar-gaalaan, vaikka pitääkin hallussa ennätystä alkuperäiskäsikirjoitusten ehdokkuusmäärässä: 16.

Teksti: Tuomas Riskala, Cannes

Cannes kuitenkin rakastaa Allenia, jonka elokuva Midnight in Paris (2011) avasi festivaalin neljä vuotta sitten. Käytyään filmaamassa viime vuosina Pariisin ohella Lontoossa, Barcelonassa, Roomassa ja San Franciscossa Allen on sijoittanut uusimman elokuvansa Newportiin, pieneen yliopistokaupunkiin Yhdysvaltain itärannikolla sijaitsevalla Rhode Islandilla. Pelkistetty ympäristö sopii hyvin tarinalle, joka kertoo miehestä ja hänen sisäisestä kriisistään.

Ensi kertaa Allenin kanssa työskentelevä Joaquin Phoenix esittää Irrational Manissa filosofiaa opettavaa professori Abe Lucasia, joka on ajautunut eksistentialistiseen umpikujaan. Mikään ei tunnu Aben elämässä enää hyvältä, eikä millään tunnu olevan merkitystä. Mikä on elämän tarkoitus, onko sitä ylipäätään olemassa?

– Olen ollut lapsesta saakka pakkomielteisen kiinnostunut niin sanotuista suurista kysymyksistä. Ammennan niistä elokuviini aina kun se on mahdollista. Jos kyseessä on komedia, käsittelen niitä leikkimielisesti. Jos kyseessä on draama, suhtaudun niihin hyvinkin vakavasti, Allen toteaa Cannes-hotellin sviitissä.

Lucas löytää ratkaisun kriisiinsä kuulemalla vahingossa pöytäkeskustelun, joka antaa hänelle mahdollisuuden toteuttaa radikaalin teon. Mutta toisin kuin esimerkiksi päähenkilö Albert Camus’n romaanissa Sivullinen, Abe suunnittelee tekonsa tarkkaan ja huolella. Rationaalisesti.

– Uskon olemassaolon merkityksettömään sattumanvaraisuuteen. Elokuvani Match Point kertoo juuri siitä, ja Abe puolestaan saarnaa siitä oppilailleen. Olemassaololla ei ole lopulta mitään järkeä tai rytmitajua. Kaikki on pelkän epävarman sattuman varassa, eikä elämän päättymiseen tarvita lopulta muuta kuin pelkkä väärä käännös tai horjahtaminen kadulla.

Woodyn synkkien puheiden takaa paljastuu Nietzscheä, Kierkegaardia ja niistä vuorostaan ammentaneen Ingmar Bergmanin elokuvia teinivuosista saakka ahminut satiirikkoälykkö, joka oma suhde elämään ja kuolemaan on ladattu naurulla ja kyynelillä. Vaikka Allen oikeasti kavahtaa kuolemaa ja elämän järjetöntä sattumanvaraisuutta, on se aina tarjonnut hyvää materiaalia elokuville kuten Sota ja rakkaus eli älkää ampuko Napoleonia (1975), Rikoksia ja rikkomuksia (1989) ja jo mainittu Match Point (2005).

– Kukaan meistä ei ajattelisi niin kuin ajattelemme ilman Immanuel Kantia. Kantin löytäminen merkitsi minulle aikanaan yhtä paljon kuin Bergmanin elokuvien löytäminen. Niiden kautta opin katsomaan elämää ja etenkin elokuvaa uudelta kantilta. Ryhdyin kuitenkin ohjaajaksi, ja teen yhä elokuvan vuodessa, koska haluan ennen kaikkea unohtaa ikävän tosiasian, että me kaikki kuolemme, Woody toteaa vakavana.

WASP_DAY_07-0475.CR2

Allen kertoo olevansa hyvin onnekas, kun vuodesta toiseen kaikki parhaat näyttelijät haluavat yhä työskennellä hänen kanssaan. Yksityisyydestään tarkkana tunnettu ohjaaja ei kuitenkaan viihdy sosiaalisesti tähtiensä seurassa kuvausten ulkopuolella.

– En pidä yhteyttä näyttelijöihin saatuani elokuvan valmiiksi. En näe siihen mitään syytä. Heillä kaikilla on ollut hieno ura jo ennen kuin tapasivat minut, ja he ovat jatkaneet hienoa uraansa minun jälkeenikin. Koska he ovat niin lahjakkaita, yritän vain pysyä pois heidän tieltään ja antaa heidän tehdä juttunsa. Oikeiden ihmisten palkkaaminen on tärkein osa elokuvan tekemistä. Sen myötä tulee myös suuri vastuu, sillä ohjaaja ei saa pilata eikä hämmentää näyttelijöitään.

Joaquin Phoenix on legendaarisen kuuluisa hankaluudestaan ja henkisestä epätasapainostaan. Allenin mukaan Phoenix oli kuitenkin kuvauksissa sataprosenttisen omistautunut ammattilainen.

– Hän on todella lahjakas kaveri, mutta myös säälittävän ahdistunut sielu. Joaquin kärsii koko ajan, hänen olemassaolonsa tuntuu olevan tuskaa täynnä. Pelkkä suolasirottimen pyytäminen ravintolassa on hänelle kuin Hamletin esittämistä, Allen veistelee.

Woody jatkaa vitsikkäällä linjalla ja kertoo halunneensa aina työskennellä Parker Poseyn kanssa, koska pitää hänen nimestään. Emma Stonelle kyseessä oli jo toinen Allen-elokuva putkeen. Näyttelijä nähtiin viime vuonna myös ohjaajan romanttisessa komediassa Magic in the Moonlight (2014).

– On jokaisen näyttelijän salainen unelma päästä esiintymään ainakin kerran Woody Allen -elokuvaan. Itse olen päässyt nyt jo kaksi kertaa, mikä tuntuu uskomattomalta, Emma iloitsee.

Suurista silmistään tunnettu näyttelijä on tällä hetkellä urallaan kovassa nosteessa, kiitos etenkin Birdmanista (2014) saadun Oscar-ehdokkuuden. Vaikka leffaroolitarjouksia sateleekin, Emma kertoo olevansa kaikkein onnellisimmillaan teatterinlavalla.

– Teatteri on suurin rakkauteni ja syy miksi halusin aikanaan näyttelijäksi. Lavalla esiintyminen live-yleisön edessä on niin paljon haastavampaa ja palkitsevampaa kuin kameralle näytteleminen. Se on myös yksi syy, miksi rakastin Birdmania ja sen koko konseptia heti alusta saakka.

Irrational Manissa Stone esittää Aben tähtioppilasta, Jill Pollardia, joka vaikuttuu professorin synkistä puheista ja lopulta tietenkin rakastuu tähän. Kysymykseen miten haastavaa oli näytellä Phoenixin kanssa, Stone vastaa hyvin kohteliaasti ja kieli keskellä suuta.

– Oli todella inspiroivaa näytellä Joaquinin kanssa ja saada seurata hänen työskentelyään. Se on erittäin intensiivistä, jopa pelottavuuteen asti. Hän ei todellakaan päästä itseään helpolla, Emma toteaa.

WASP_DAY_25-0109.CR2Allen kuuluu niihin ohjaajiin, jotka eivät koskaan katso omia elokuviaan jälkikäteen. Syy ei ole siinä, etteikö Woody ehtisi, vaan hän ei yksinkertaisesti halua.

– En koskaan katso elokuviani, kun olen saanut ne kerran valmiiksi. Löytäisin niistä vain virheitä ja tulisin hulluksi. Saattaisin haluta kuvata ne kaikki lopulta uusiksi. Charlie Chaplinilla oli etuoikeus kuvata koko elokuva valmiiksi, tutkia sitä rauhassa ja kuvata se sitten uudestaan, mikäli hänestä tuntui siltä. Elokuvien tekeminen ei ollut hänen aikanaan yhtä kallista kuin nyt.

Joulukuun 1. päivänä 80-vuotisjuhlaansa viettävä Allen tekee yhä elokuvan vuodessa ja on tälläkin hetkellä valmistelemassa vuoden 2016 projektiaan. Vielä nimeämättömän ja ohjaajan kotikentällä New Yorkissa kuvattavan filmin pääosissa nähdään jo Allen-komediassa To Rome with Love (2012) näytellyt Jesse Eisenberg sekä Blake Lively, Kristen Stewart ja Bruce Willis.

Vaikka Allen ei olekaan halukas paljastamaan seuraavan elokuvansa sisältöä, hänellä on silti sanottavaa tv-sarjasta, jota ohjaaja-käsikirjoittaja työstää parhaillaan Amazonille. Vastaus on höystetty allenmaisella huumorilla.

– Minun ei olisi pitänyt koskaan ryhtyä siihen, se oli katastrofaalinen virhe! Oletin, että kuuden puolituntisen jakson pyöräyttäminen olisi maailman helpoin juttu, mutta totuus on kaukana siitä. Se on todella vaikeaa, ja pelkään tuottavani pahan pettymyksen Amazonille. En ole katsonut mitään nykysarjoja, joten en oikeasti tiedä mitä olen tekemässä. Luulenkin, että tulen munaamaan itseni kosmisella tavalla, Allen täräyttää.

Aiheeseen liittyvät elokuvat

Aiheeseen liittyvät jutut

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Vastaamalla näet muiden vastaukset.