Jo perinteinen Night Visions Maximum Halloween genre-elokuvien festivaali järjestetään Helsingissä 4.–8. marraskuuta. Luvassa on vanhoja kauhu-, roska- ja fantasiaklassikoita ja lajityyppien uusia tulokkaita sekä erikoisnäytöksiä. Paikalle saapuu myös joukko elokuvien tekijöitä. Tämän Halloweenin suurin nimi on ohjaaja-käsikirjoittaja-tuottaja Brian Yuzna.
Teksti: Jouni Vikman
Kuva: Veera Konsti
Vuonna 1949 syntynyt Yuzna ei saavu Suomeen ensimmäistä kertaa. Hän on käynyt täällä Espoo Cinén vieraana, ja on auttanut täkäläisiä elokuvantekijöitä Tampereella.
– Olin parin tyypin kanssa sovittamassa Tampereella tapahtunutta poltergeist-tarinaa, josta käytiin oikein oikeuttakin. Kävimme tapahtumapaikoilla ja tarina oli hieno, harmi ettei se koskaan päässyt lentoon, hän kertoo Episodille.
Yuzna on syntynyt Filippiineillä ja hän on asunut lapsuutensa Väliamerikassa. Juuret löytyvät siihen katsoen yllättävältä suunnalta.
– Isoisäni tuli Suomesta. Vaikka hän olikin ruotsinkielinen, osa perheestäni on sieltä.
Night Visions esittää Yuznan ensimmäisen elokuvan, vuonna 1985 ilmestyneen Re-Animatorin, jonka hän tuotti. Hänellä ei ollut elokuva-alan kokemusta eikä 1970-luvun loppupuolella halvalla saadulla 16-millisellä kuvattu lyhytelokuva tehnyt vaikutusta ystäviin. Elokuvien tekeminen kuitenkin kiinnosti, ja Yuzna etsi lehti-ilmoituksella enemmän osaavia tekijöitä.
– Olin niitä hippejä, jotka jättivät koulun ja menivät kommuuniin, eivätkä valmistautuneet mihinkään uraan, koska iso vallankumous oli joka tapauksessa tulossa, Yuzna nauraa. – Minulla oli taidekauppa, olin osakas ravintolassa, tein mitä tahansa, millä sai elannon. Sitten tein lyhärin ja olin innoissani. Luin kirjoja elokuvan tekemisistä, ajattelin, että elanto niistä olisi mahtavaa. Hain Varietyssa kauhuohjaajaa. Sain satoja vastauksia, monista heistä on tullut alan ihmisiä. Menin North Carolinasta Los Angelesiin, josta varoteltiin huorien ja varkaiden tyyssijana, mutta tapasinkin itseni kaltaisia ihmisiä ympäri maata ja maailmaa, jotka halusivat tehdä elokuvia.
Kesti kuitenkin vuosia, ennen kuin Yuzna sai tilaisuuden elokuvan tekoon. Siihen asti hän elätti itseään muun muassa etsimällä tekijänoikeuksista vapautuneita tv-ohjelmia ja myymällä niitä pienille, sisältöä tarvitseville tv-kanaville.
– Minulla oli kehitteillä komedia ja kauhuprojekti. Kun tuli aika valita, valitsin kauhun. Rakastan komediaa, mutta jos se ei olisi ollut hauska, olisin kuollut koska lainasin rahaa ja riskeerasin kaiken. Kauhufanina tiesin, että jos kauhu ei ole hyvää, fanit pitävät siitäkin kunhan siinä on elementtejä, joita he haluavat katsoa.
– Ajattelin, ettei nimeä ymmärrettäisi, ja tein listan kauhunimistä tyyliin something of the dead, mutta ne olivat niin geneerisiä. Kun päädyimme Reanimatoriin, laitoin siihen viivan, jotta ihmiset osaisivat lausua sen. Pelkäsin, että ihmiset kuvittelisivat sitä animaatioksi. Kun meillä ei ollut kuuluisia tekijöitä, laitoimme koko nimeksi H.P. Lovecraftin Re-Animator, koska nimi on cool ja sen tuntee vaikka teoksia ei olisikaan lukenut.
Reilussa kahdessa viikossa kuvatun elokuvan ensimmäinen versio kesti kaksi tuntia ja kymmenen minuuttia. Yuzna näytti sitä tuntemalleen tuottajalle, joka ei ollut innostunut.
– Aloimme leikata sitä, kunnes se oli 85-minuuttinen. Stuart Gordonia huoletti, että se leikataan liian nopeaksi. Kun jälkiäänitysstudiolla yksi ääniteknikko kutsui muita katsomaan, tajusin, että nyt meillä on jotain.
Re-Animator sai ensi-iltansa Cannesissa ja oli välitön hitti.
– Satoi, mutta jono kiersi ympäri korttelin, Yuzna muistelee. – Ajattelin, että tämä on elokuvabisnestä! Seuraavaksi tajusin, että kaikki rahat ryöstettiin muualle, sekin on elokuvabisnestä. On oltava valmis siihen, että todennäköisesti menettää sen mitä on tuonut peliin.
Ennakko-odotuksista huolimatta seuraavat tuotannot eivät menestyneet yhtä hyvin, mutta Yuzna rohkaistui ohjaamaan oman debyyttinsä. Night Visions esittää myös vuoden 1989 Societyn.
– Minusta Society oli niin mahtava, että luulin kaikkien rakastavan sitä. Sitten selvisi, etteivät edes ystäväni pahemmin välittäneet siitä, Yuzna nauraa. – Tajusin, ettei makuni ole valtavirtaa. Toivoin, että minussa olisi enemmän Steven Spielbergiä. Hän tekee mitä haluaa, ja maailma rakastaa sitä. Minä teen mitä haluan, eikä kukaan pidä siitä.
Yuznalle tyypillisesti Societyn häiriinnyttävyyksiin sekoittuu huumoria.
– Sitä voi kutsua huumoriksi, mutta eri asiat ovat hassuja eri ihmisiä. Satiirilla on maali, jota pilkataan, näytetään totuus tekemällä naurunalaiseksi. Ironia on orgaanisempaa, voi olla ironinen tekemättä siitä julkilausumaa. Minulle se tulee 50-lukujen EC-sarjakuvista ja Mad-lehdestä.
Yuznan mukaan kauhusta pitäminen edellyttääkin huumorintajua.
– Genrefaneilla on ainakin alitajuisesti ironiantaju. On oltava tietoinen genrekliseistä, jotka ovat usein hölmöjä. Tarinat ovat epäloogisia ja naurettavia lähtökohdiltaan. Ihmiset, jotka eivät ymmärrä sitä, eivät ymmärrä genreä ja ihmettelevät miten niin hölmöistä elokuvista voi pitää. Fanit pitävät sisäänrakennetusta ironiasta.
Night Visionsin kolmas Yuzna-elokuva on useasta H.P. Lovecraft -tarinasta koostuva Necronomicon-antologia, johon Yuzna ohjasi osia. Hänen uransa yhdistetään Lovecraftin tarinoihin niin, että häntä pidetään suoranaisena asiantuntijana. Yllättäen hän ei aloittanut miehen fanina.
– Lapsena en vain katsonut kauhuleffoja, vaan tärkeitä olivat myös tarinat, joita kerrottiin telttaretkillä ja kaveriporukoissa. Luin kaikkia kauhu- ja kummitusjuttuja mitä käsiini sain.
– Luin Lovecraftiakin, ja lupaavan alun jälkeen päähenkilö aina pyörtyi eikä nähnyt hirviötä. Itse asiassa Stuart ehdotti Lovecraftia ja Reanimatoria. Koska elokuvan tekeminen on hidasta hommaa, aletaan jo sen aikana puhua jatkosta. Ajattelimme, että ei tehdä jatko-osaa mutta uusi Lovecraft kuitenkin. Aloin lukea tarinoita urakalla, ja silloin kehitin arvostuksen häntä kohtaan.
– Re-animator oli katalysaattori Lovecraftin suosiolle, vaikka se ei ole ”oikea” Lovecraft-tarina, jotka kertovat hirviöjumalista, oudoista maailmoista ja kosmisista kauhuista. Mutta elokuva oli hyvä, vaikka tarina ei ollutkaan, koska Stuart kirjoitti hyvin. Homma toimi ja toimii vieläkin ja toimii vielä 30 vuoden kuluttua. Koska ihmiset pitivät leffasta, he päättivät että pitävät Lovecraftista!
Mitä Yuzna haluaisi sanoa suomalaiselle Night Visions -katsojalle, joka ei ehkä koskaan ole nähnyt hänen elokuviaan?
– Anna niille mahdollisuus, niissä on hyvää kamaa!