Nope-elokuvassa nähdään Jordan Peelen Get Out -läpimurrossakin pääosaa esittänyt Daniel Kaluuya, joka myös on tässä välissä ehtinyt napata Oscarin Judas and the Black Messiah -elokuvasta. Kaluuyan rinnalla esiintyvät muun muassa Keke Palmer (Hustlers) ja Steven Yeun (The Walking Dead, Minari) Kalifornian sisämaan eristäytyneen laakson asukkaina, jotka saavat todistaa jotain outoa ja pelottavaa.
Kaluuyan ja Palmerin esittämät sisarukset OJ ja Emerald ovat perineet hevostilan, joka on ollut legendaarinen eläinten kouluttaja ja toimittaja elokuva- ja tv-tuotantoihin. OJ ja Emerald yrittävät jatkaa isänsä perintöä, mutta ala on rankkaa ja sisarukset ovat taloudellisissa vaikeuksissa.
Heidän tilansa lähellä sijaitsee perheteemainen puisto ja lemmikkifarmi Jupiter’s Claim, joka tarjoilee vierailleen valkopestyä Kalifornian historiaa. Sitä pyörittää Yeunin esittämä ensimmäinen entinen lapsitähti, joka pyrkii eroon otsikoita aiheuttaneesta menneisyydestään.
OJ:n ja Emeraldin valtavan tilan alueella alkaa tapahtua outoja, ja he saavat pakkomielteen niiden tallentamisesta. Dokumentointiyrityksistä tulee yhä monimutkaisempia ja vaarallisempia, kunnes on mahdollista, että he menettävät aivan kaiken.
Asioiden eskaloituessa sisarukset vetävät tapahtumien pyörteeseen mukaan lisää ihmisiä. Heidän ponnistelunsa ja uhoamisensa johtaa rajalle, jolta ei ole paluuta. Siitä aiheutuva myrskynsilmä on kauhuspektaakeli, jolla on herkkä sydän.
Uusi yhteys
Kahden edellisen kauhumenestyksensä jälkeen Jordan Peele halusi laajentaa elokuvallista kangastaan ja ottaa vastaan modernien genre-elokuvien jättihaasteen: kesäspektaakkelin.
– Nope on isompi kuin mikään tarina, jota olen aikaisemmin yrittänyt kertoa, Peele toteaa. – Elokuvantekijän näkökulmasta prosessi on ollut oma seikkailunsa. Kirjoitin käsikirjoituksen elokuvalle, josta minulla ei ollut hajuakaan, kuinka sen voisi toteuttaa. Sitten kokosin tiimin auttamaan minua siinä.
Vaihtoehtoja tutkaillessa yksi kesäelokuvien alalaji alkoi vaikuttaa kypsältä uutta käsittelyä ajatellen.
– Sain idean isosta amerikkalaisesta ufo-elokuvasta, lentävien lautasten kauhuleffasta. Eikä vain yleensä lentävistä lautasista vaan ihan pohjimmaisesta sellaisesta tarinasta. Se on vaikea lajityyppi, jonka tekee haastavaksi vaikeasti toteutettava elementti: taivas.
– Kolmannen asteen yhteys oli suuri innoittaja visiossaan ja koossaan mutta ennen kaikkea siinä, miten Steven Spielberg sai meidät tuntemaan, että olemme kosketuksissa johonkin oman maailmamme ulkopuoliseen. Jahtasin epätoivoisesti samanlaista immersiivistä kokemusta.
Daniel Kaluuya, Keke Palmer ja Brandon Perea.
– Lajityyppiin kuuluu, että yhdistämme kehittyneisiin avaruuskulttuureihin kaikenlaisia hienoja piirteitä. Mutta entä jos totuus onkin paljon yksinkertaisempi ja synkempi kuin ikinä voisimme kuvitella?
Peelen elokuville tyypillisesti saa luvan varautua yllätyksiin, meni teatteriin millaisin ennakko-odotuksin tahansa.
– Olemme tietoisesti salaperäisiä trailereissamme ja markkinointimateriaaleissamme. Meistä hauskinta on, kun ei tiedä kaikkea siitä, mitä on ryhtymässä katsomaan, toteaa tuottaja Ian Cooper. – Jordanin elokuvat ovat viihdyttävimmillään, kun ei ole varma siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Ainakaan taivaalle ei sen jälkeen hetkeen katso ihan samalla tavalla.
– Tietysti kyseessä on kauhuleffa, mutta siinä on scifi-kuori, Cooper jatkaa. Meille oli tosi tärkeää löytää tasapaino ja varmistaa, että se olisi enemmän kauhu- kuin tieteiselokuva. Jordan sanoi heti alkuun: ”Haluan ihmisten katsovan taivasta samalla tavalla kuin he katsoivat merta Tappajahain jälkeen.” Kun kuvausten aikaan taivaalla oli ihan oikeita pilviä, pystyin kuvittelemaan miten ne voisivat elokuvan jälkeen hermostuttaa.
Peelelle tyypillisesti Nope sukeltaa myös syvempiin teemoihin viihdyttäessään, jännityttäessään ja kauhistuttaessaan. Se on sekä spektaakkeli että tutkielma siitä, kuinka spektaakkelit muovaavat kulttuuriamme.
– Elokuvan ytimessä on ihmisen addiktio spektaakkeleihin ja mitä tapahtuu, kun raha tulee mukaan kuvaan, Peele kuvailee. – Silloin riistetään jotain, minkä pitäisi olla puhdasta ja luonnollista.
Elokuvan alkuperäinen nimi paljasti teeman suorasukaisemmin.
– Alun perin Jordan ajatteli nimeksi Little Green Men, ”pienet vihreät miehet”, Cooper paljastaa. – Joten jo varhaisissa keskusteluissa mukana oli idea pyrkimyksestä maineeseen ja kunniaan, Maan ulkopuolisen elämän dokumentointiin. Pienillä vihreillä miehillä saattoi tarkoittaa niin alieneita kuin dollariseteleitä.
Maan hiljaiset
Nope tutkii ja kritisoi myös elokuvan tekemistä ja koko elokuva-alaa.
– Lähdin suunnittelemaan jotain, joka yhtä lailla kritisoisi kuin kunnioittaisi sitä mitä teemme, Peele kertoo.
Nope kertoo kulissien takana uurastavista palkollisista – eläinten käsittelijöistä, kuvaajista, teknikoista – jotka luovat kankaalla näkemiämme unohtumattomia kuvia ollen itse aina näkymättömiä. Se nostaa valokeilaan myös syrjään sysättyjen näyttelijöiden elämän, varsinkin lapsitähtien, jotka ala on hylännyt heidän lakattuaan olemasta suloisia rahantekokoneita.
– Nope on elokuva halusta tulla nähdyksi ja millenniaalien kuvaamasta ajatusmallista ”kuvia tai sitä ei tapahtunut”, Cooper kertoo. – Se kertoo myös Hollywoodin pienten pelinappuloiden eksistentialistisesta kriisistä heidän ollessaan mitättömiä mutta silti oleellisia valkokangasspektaakkelien luomisessa.
Se kiteytyy kuuluisaan 16 kuvan sarjaan mustasta jockeysta hevosen selässä. Eadweard Muybridgen vuonna 1887 luoma, Animal Locomotion Plate 626 -nimellä tunnettu korttisilmukka on yksi aikaisimpia tapoja kuvata ajan kulumista valokuvan keinoin. Se loi pohjaa filmiteknologialle, josta kehittyi koko elokuva-ala.
Valokuvat ovat osa Washington D.C:n kansallisen taidegallerian pysyviä kokoelmia. Tiedossa on jopa hevosen ja sen omistajan nimi. Mustan ratsastajan nimi sen sijaan on kadonnut historian hämärään.
– Ian Cooper antoi minulle kirjan Eadweard Muybridgestä, Peele muistelee. – Sen kautta pääsin sisälle asiaan, jota halusin kommentoida: median, Hollywoodin ja elokuva-alan tutkailuun.
Edellä mainittujen kuvien symboliikkaa on vaikea ohittaa.
– Jordania kiehtoi ajatus, että ensimmäisten elokuvien tähti, joka oli niin näyttelijä, stuntti kuin eläintenkäsittelijä, kiteytyi Eadweard Muybridgeyn kuvaamassa jockeyssa, ikuisesti ratsastavassa mustassa miehessä, Cooper toteaa.
Nuoret uneksijat
Elokuvan sisarukset OJ ja Emerald ovat sen perillisiä ja jälkeläisiä niin kirjaimellisesti kuin vertauskuvallisestikin.
– Elokuvan ytimessä on toisiaan ymmärtämättömien veljen ja sisaren kyky oppia tuntemaan toisensa ja tajuamaan, että heillä on aina ollut tuki rinnallaan, Peele kertoo. – Spektaakkelihakuisuuden ohella Nope kertoo tarpeesta tulla nähdyksi ja tunnistetuksi omana itsenään.
Steven Yeun.
OJ ja Emerald kuvastavat alan ristiriitaisuutta. OJ arvostaa rauhaa, yksityisyyttä ja tuntemattomutta, mutta saa tyydytystä työstään. Emerald etsii huomiota ja parrasvaloja.
– Monin tavoin OJ ja Emerald edustavat oman persoonallisuuteni eri puolia, Peele paljastaa. – Arvostan yksityisyyttäni. Monien muiden tavoin minua kauhistuttaa, jos joukko ihmisiä kääntyy katsomaan minua. Toisaalta lähdin alalle, joka pistää minut kaikkien katseiden eteen. Tämä hullu vastakkainasettelu toistuu hahmoissani.
On myös huomion arvoista, että Nope kommentoi pelkällä olemassa olollaan vuoden 1887 mustan ratsastajan nimettömyyttä ja yhä näkyvämpää määrää mustia ja yleensä rodullistettuja tekijöitä kameran edessä ja takana.
– Elokuva ei sinänsä ole kannanotto, vaikka rotu leikkaakin sen ideaa spektaakkelipalvonnasta ja riistosta, Peele selostaa. – Mutta tarkoitus oli tehdä elokuva, jota periaatteessa ei olisi voinut tehdä viisi vuotta sitten siinä mielessä, että se on mustan ohjaajan tekemä alkuperäisteos, jossa on ei-valkoiset päähenkilöt ja isolla budjetilla tehtyä hullua perseilyä.
Silti Nope on myös ihan puhdasta vauhtiviihdettä.
– Se on kirjoitettu vuonna 2020 keskellä pandemiaa. Se oli hullua aikaa, Peele muistelee. – Monin tavoin Nope heijastelee kaikkia aikakauden pelkoja ja tapahtumia. Se oli oma pakopaikkani silloin, ja haluan tarjota myös yleisölle eskapismia arjestaan.
Nope on puhekielinen versio englanninkielen ei-sanasta, ja Peelen mukaan se voi viitata reaktioon: ”Joo, ei, tämä riitti minulle!” Elokuvan nimenä se tarkoittaa monia muitakin asioita.
– Minusta on ihanaa tunkeutua yleisöni mieleen. Tiedän, että monet eivät halua katsoa kauhua tai mitään synkkää tai mielipuolista. Nope on heille kutsu, joka sanoo: ”Hei, näen teidät, ja vaikka elokuva on pelottava, minä pitelen teitä kädestä. Myös teillä on paikkanne tässä lajityypissä.”
Peele ja Cooper ovat olleet ystäviä teini-ikäisistä asti ja henkilökohtaisella tasolla Nope on kunnianosoitus heidän nuoremmille versioilleen.
– 15-vuotiaina Ian ja minä vain katsoimme elokuvia, kun ystävämme ja muut teinit harrastivat paljon coolimpia asioita kuten huumeita ja toisiaan, Peele paljastaa. – Me yritimme päättää katsoako Alien vai Myrskyn ratsastajat. Oli suuri ilo käydä tämä prosessi läpi hänen kanssaan. Hän on taiteilija, jolla on mahtavat tuottajan taidot. Hän oli yhden miehen armeija, joka turvasi selustaani.
Cooper jatkaa 15-vuotiaiden unelmoijien tarinaa:
– Puhumme paljon siitä, kuinka yritämme tehdä elokuvia, joita olisimme rakastaneet nuorempina ja joita olisimme katsoneet uudelleen ja uudelleen ymmärtääksemme niitä paremmin. Pyrkimys tehdä monitasoisia ja haastavia elokuvia on aikakoneemme, jolla yritämme miellyttää itseämme teini-ikäisinä.
Nyt he ovat päässeet päivittämään tuolloin ihailemiaan elokuvia.
– Rakastan genre-elokuvia niihin liittyvien odotusten vuoksi, Peele tunnustaa. – Ne ovat kooste ohjeistoa tai tiettyjä kirjoittamattomia sääntöjä, joiden avulla tarinaan pyritään tuomaan tiettyjä tunnetiloja. Yleisön jäseninä olemme sisäistäneet ne, mikä auttaa lokeroimaan elokuvia, joita olemme menossa katsomaan. Se puolestaan antaa tilaisuuden hämätä odotuksia. Juuri, kun odottaa pelästyttämistä, näkeekin jotain, joka saa nauramaan. Kun odottaa jotain hassua, näkeekin jotain koskettavaa. Odotuksien vastaisesti toimimalla olemme luoneet elokuvia, joiden lokerointi ei olekaan niin helppoa.
Sisarusrakkautta
Peelen esikoisohjaus Get Out oli läpimurto myös pääosaa esittäneelle Daniel Kaluuyalle. Vaikka Nopen ohjaaja oli miehelle tuttu, OJ oli hyvin erilainen hahmo näyteltäväksi hänen aikaisempiin rooleihinsa verrattuna. Vähäsanainen mutta hyvää tarkoittava OJ on elokuvan moraalinen keskus. Kuuluisan isän äkillinen ja salaperäinen kuolema on jättänyt OJ:n pinnistelemään perhetilan pitämiseksi pystyssä.
Vaikka OJ harjoittaa hevosia Hollywoodin elokuva- ja tv-tuotantoihin, hänen maailmansa koostuu pitkälti kotifarmille, ja hän pitääkin sellaisesta hiljaiselosta. Kun Emerald-sisko palaa tiluksille, vanhat jännitteet alkavat nousta pintaan.
– Tapaamme OJ:n hänen isänsä kuoltua oudossa tilanteessa, jota hän ei osaa selittää. Hän paneutuu hevostilan pyörittämiseen, mutta hänen maailmansa alkaa murentua. Siskon palattua hänen elämäänsä hän yrittää pähkäillä omaa tarkoitustaan ja paikkaansa maailmassa ja saada vastauksia outoihin kysymyksiinsä, Kaluuya kuvailee.
Peele kirjoitti hahmon Kaluuya mielessään ja pystyi karsimaan OJ:n dialogia, koska tiesi tähtensä pystyvän välittämään tietoa ja tunteita ilman sanallista kommunikointia.
– Elokuvassa on hetkiä, jotka etenevät OJ:n tahtiin, ja halusin niistä yhtä kiehtovia kuin eläväisemmän Emeraldin tahtiin etenevät kohtaukset. Daniel pystyy siihen, koska näyttelijänä hän on tarkkailija ja kuuntelija. Hän on hyvin herkkä kaikelle ympärillään tapahtuvalle. Juuri sellaista haluan päähenkilöltäni, sillä katselijaan yleisökin samastuu.
Kaluuya piti hiljaisuuden haasteesta paneutua syvemmin OJ:n sisäiseen elämään.
– Näyttelemiseni on ollut erilaista, koska joissakin kohtauksissa vuorosanat oli korvattava katseella. Joskus minun oli myös välitettävä yleisölle ilman sanoja tietoa, jota vain minun hahmollani oli. Näyttelijänä minulle piti olla kristallinkirkasta, mitä hahmoni ajatteli.
OJ:n sisko Emerald on enemmän isänsä kaltainen luonne ja siinä mielessä luonnollisempi tämän työn jatkaja. Hän on kuitenkin lähtenyt maailmalle ja nukkuisi mieluummin Hollywoodin kaduilla kuin mukavassa sängyssä eristäytyneellä kotitilalla. Hänestä on tullut valokeilaan haluava näyttelijän, laulajan ja stunttinaisen alku, joka ei kestä hiljaisuutta ja yksinäisyyttä.
– Emerald Haywood ei ehkä ole päässyt kunnolla uransa alkuun, mutta hän tietää miten selvitä tilanteesta kuin tilanteesta puhumalla. Hänellä on karismaa ja hän osaa ottaa yhteyttä ihmisiin. Hänellä vain ei ole itsekuvia eikä oikein selvää suuntaa, Keke Palmer kuvaile hahmoaan.
Jordan Peele tutustui Palmeriin jo vuosikymmen sitten tämän vieraillessa Key & Peele -sketsisarjassa.
– Hänellä oli ihan pieni rooli, mutta hänessä oli loistetta, jota halusin Emeraldiin, samanlaista kipinää. Emeraldin energiassa on jotain tarttuvaa, näyttelijä valmiina mielessään käsikirjoittava Peele intoilee.
Elämäänsä julkisesti sosiaalisessa mediassa elävässä Emeraldissa kiteytyy myös joitakin elokuvan keskeisistä teemoista.
– Hänen pakkomielteensä someen ja vaikuttajana toimimiseen liittyy pitkälti siihen, mitä käsittelemme elokuvassa: jonkin itsensä ulkopuolisen jahtaamista ja muiden hyväksynnän etsintää, Palmer kuvailee. – Emerald on koukussa siihen. Tiedä sitten, johtuuko se elokuva-alan laitamilla tai Kaliforniassa yleensä kasvamisesta vai siitä, että hän haluaa tulla nähdyksi, eikä ole kokenut aikaisemmin tulleensa. Luulen, että moni pystyy sen vuoksi samastumaan häneen, tiedostimme sitä tai emme.
Emeraldin ja OJ:n suhde on lämmin, mutta se kätkee Emeraldin syvän haavan.
– Se on kuin bromance, jossa monia asioita ei tarvitse sanoa ääneen, Palmer kuvailee. – Sen vuoksi ei ehkä tajua, kuinka läheisiä sisko ja veli ovat, ennen kuin asiat alkavat mennä pieleen.
Ja kun ne alkavat mennä pieleen, ja pahasti, Emerald osoittautuu oikeaksi voimanpesäksi.
– Hän on hahmo, jollaista yleensä vain kundit saavat näytellä, Palmer iloitsee. – Hän on cool, hän on peloton. Hän ei ota itseään liian vakavasti, mutta samalla hänessä on särmää. Hän on mahtava tyyppi.
Kuvat ja haastattelut: United Pictures International
Toimittanut Jouni Vikman
