Nope ei todennäköisesti ole se elokuva, jonka oletat sen olevan. Paras neuvo, jonka voin antaa, on jättää kaikki odotukset kotiin ja katsoa elokuva avoimin mielin. Jordan Peelesta on tullut jonkinmoinen modernin kauhun mestari; Get Out on todellakin moderni mestariteos ja Us on sekin erittäin pätevä kauhujännäri. Nope tuntuu aivan eri elokuvalta niiden rinnalla – niin hyvässä kuin pahassakin.
OJ (Daniel Kaluuya) ja Em Haywood (Keke Palmer) perivät isältään hevostilan ja velat painavat päälle. OJ on joutunut myymään perheen heppoja naapurin entiselle lapsistara Jupelle (Steven Yeun), joka olisi kiinnostunut ostamaan myös koko tilan, jotta voisi laajentaa yritystään. OJ ja Em kokevat yön pimeydessä outoja tapahtumia ja pilvien takaa kurkistaa jotain erikoista.
Nope ei ole kauhuelokuva. Se on hyvä muistaa, sillä siihen pettyy helposti, jos odottaa jatkuvaa säikyttelyä tai edes sitä Peelen kuuluisaa tiukkaa tunnelmaa. Nope on silti erittäinkin kiehtova teemoiltaan, mutta ei missään tapauksessa kauhistuttava tai pelottava. Harmillisesti Peelen elokuvasta puuttuu jännitystä, mikä saa elokuvan tuntumaan hieman turhalta.
Peele on kirjoittanut Nopen fiksusti. Arvostan sitä, mitä Peele yrittää elokuvallaan sanoa ja jopa miten hän sen sanoo, mutta en usko että se toimii kovin hyvin. Peele toistaa jatkuvasti sanaa spektaakkeli, ja Nope onkin elokuva ihmisten spektaakkelin tarpeesta. Janoamme jatkuvasti viihdettä ja nimenomaan spektaakkeleita, oli se sitten valkokankaalla tai omien silmiemme edessä.
Suurin pettymys elokuvan suhteen on, ettei se koskaan saa kerrottua sanomaansa selkeästi. Peelen elokuvassa on paljon hyvää, mutta Nopen tarinasta löytyy oikeastaan kaksi elokuvaa, jotka on lyöty yhteen, koska niissä on samoja teemoja. Takaumissa nähdään Jupen lapsuudesta traumaattinen tapahtuma, jonka Jupe kääntää aikuisena rahanlähteeksi.
Takaumat ovat mielenkiintoisia, ja se mitä Peele yrittää niillä sanoa on kutkuttavaa. Mutta juuri kun tuntuu, että ollaan hyvän äärellä, Peele veistääkin asiasta vitsiä. Nope onkin ehkä Peelen hauskin elokuva, mutta elokuva tuntuu tasapainottomalta. Nopen ensimmäinen puolisko on huomattavasti mukaansatempaavampi ja mehukkaampi, mutta toisella puoliskolla elokuvasta loppuu vauhti ja kiireellisyys.
Daniel Kaluuya on juuri niin hyvä OJ:n roolissa kuin Oscar-voittajalta sopiikin odottaa. Keke Palmer on myös erinomainen roolissaan, ja parivaljakon kemiat toimivat hienosti. Brandon Perea on hillittömän viihdyttävä sivuroolissa elektroniikkakaupan innokkaana myyjänä.
Nope on silti pienoinen pettymys. Hoyte Van Hoyteman kuvaus toimii ja Peelen ohjaus on vahvaa, mutta siitä puuttuu sitä jotain. Vaikka Peele onkin tarkoituksella tehnyt hyvin erilaisen elokuvan kuin edelliset tuotoksensa, Nope tuntuu huolimattomalta ja kolkolta.
Maria Lättilä