Nimihirviö Wendy and the Refugee Neverland on kotimainen hyvän mielen indie-leffa. Elokuva on Olli Ilpo Salosen esikoinen, joka alkoi Aalto-yliopiston Elokuva- ja lavastustaiteen laitoksen kouluprojektina. Pieni budjetti oli tarkoitettu lyhytelokuvalle, mutta jo alkuvaiheessa oli selvää, että Wendy and the Refugee Neverland tulee olemaan kokopitkä elokuva. Tästä syystä projekti oli täynnä haasteita.
”Projekti vaati kaikilta älytöntä venymistä. Osa näyttelijöistä on myös käsikirjoittanut kohtauksia ja auttanut kuvauspaikkojen etsimisessä”, Salonen kertoo.
Elokuvassa seurataan menestyksestä haaveilevien Wendy and the Refugee Neverland -bändin jäsenten elämää. Bändin keulahahmoa Krisua esittää Minka Kuustonen ja muissa keskeisissä rooleissa ovat Joonas Kääriäinen, Juha Pulli, Jonas Saari, Antti Heikkinen, Linda Wiklund ja Joonas Snellman. Kolmenkympin kynnyksellä olevat bändiläiset etsivät omaa paikkaansa yhteiskunnassa. Muusikkona menestyminen on hankalaa, mutta perinteisissä päivätöissä joukkoon kuuluminen ei ole sen helpompaa.
Tarinan sijoittuminen musiikkimaailmaan oli Saloselle itsestäänselvää hänen oman taustansa takia. Salonen on työskennellyt musiikin parissa ja soittanut bändeissä, joten aihe on hänelle tuttu. Hän on itse nähnyt, millaista kamppailua bändin pyörittäminen välillä on.
Musiikilla on suuri rooli elokuvassa. Elokuvamusiikin sävelsi Tytti Arola, mutta Wendy and the Refugee Neverlandin materiaali on Salosen ja Kuustosen käsialaa. Salonen sävelsi kappaleet ja Kuustonen kirjoitti valtaosan sanoituksista. Salonen on rumpuja lukuunottamatta myös soittanut kaikki instrumentit lopullisiin biiseihin.
Elokuvan saattaminen valkokankaalle oli lähes yhtä haastavaa kuin uuden bändin breikkaaminen. Salosen oli nähtävä vaivaa, että sai sen levitykseen.
”Kuten bändihommissakin, ketään ei aluksi oikein kiinnostanut, vaikka kuinka yritti tarjota kaikkialle”, hän harmittelee.
Elokuvaa tehtiin kolmisen vuotta, ja sitä käsikirjoitettiin, kuvattiin ja leikattiin samanaikaisesti. Projektia jatkettiin aina, kun muilta töiltä jäi aikaa.
”Joillain on tyttöystävä tai vaimo odottamassa, kun tulee illalla kotiin. Minua odotti aina tämä projekti”, Salonen sanoo naureskellen.
Asiat etenivät, kun oikeat ihmiset suostuivat katsomaan elokuvan. Yleisradiosta Wendy and the Refugee Neverland sai yhteistyökumppanin, joka osti oikeuden televisiolevitykseen. Tämä mahdollisti elokuvan esittämisen, koska työryhmä sai maksettua tekijänoikeuskorvaukset. Finnkino piti elokuvasta ja otti sen ohjelmistoon.
Projekti oli muutakin kuin haasteita: pienen budjetin takia elokuvaa tehtiin yhdessä. Lisäksi tarinassa on useampi päähenkilö, koska koko bändi on keskiössä. Tekijät joutuivat laittamaan itsensä likoon, mutta Salosen mukaan osallistava tekotapa sai ihmiset innostumaan. Ohjaajankaan työ ei tässä projektissa ollut yksinäistä.
”Tuntui, että on itse mukana bändissä. Kun itsellä usko hiipui, jollain toisella sitä aina oli”, Salonen kiittelee.
Salonen työskentelee pääasiassa tv-projektien parissa, mutta fiktio ja draama vetävät häntä puoleensa. Hän on jo saattanut alkuun seuraavan elokuvaprojektinsa. Käsikirjoitusvaiheessa oleva elokuva tulee kertomaan taksikuskeista, jotka lähtevät ulkomaille tekemään vähän isompaa keikkaa.
”Tarina perustuu löyhästi yhteen tositapahtumaan, joka on ihan käsittämätön”, Salonen vihjaa.
Teksti ja kuva: Milla Olkkonen
