Siinä missä neljä ensimmäistä elokuvaa oli kukin eri ohjaajan visio – ja IMF:n agentit vaihtuivat lennosta – Christopher McQuarrie kohdisti katseensa Ethanin, Benjin, Ilsan ja Lutherin ydinryhmään, joka yrittää pelastaa maailman menettämättä toisiaan. Nelikon ympärille rakennettu tarina on nyt johtanut Mission: Impossible – Dead Reckoning -elokuvaan, ryhmän tähän asti isoimpaan missioon, jossa panokset ovat sekä globaalit että henkilökohtaiset. Tarina on itse asiassa niin iso, että se jaettiin kahteen osaan. Mission: Impossible – Dead Reckoning Part Two ilmestyy ensi vuonna.
Kun Ethan Huntin menneisyys palaa vainoamaan häntä ja uhkaamaan kaikkia hänen rakkaitaan, seikkailu kulkee Abu Dhabista Rooman kautta Venetsiaan ja Norjaan. Yhteistyössä Tom Cruisen kanssa McQuarrie ryhtyi rakentamaan tarinaa, joka ei olisi vain ryhmän mahdottomin tehtävä mutta myös ennennäkemätön elokuvallinen kokemus.
Kyseinen uhka on Esai Moralesin esittämä Gabriel.
– Gabriel on hahmo syvältä Ethanin menneisyydestä, ajalta ennen kuin Ethanista tuli tuntemamme Ethan Hunt, McQuarrie paljastaa.
– Hän edustaa suurinta ja ylittämättömintä uhkaa, jonka Ethan on ikinä kohdannut. Panokset ovat niin maailmanlaajuiset kuin ne ikinä voivat olla. Mutta ne ovat myös erittäin henkilökohtaiset heidän välillään. He tuntevat toisensa pitkän ajan takaa, ja jakavat jotain, mikä teki heistä sitä mitä he nyt ovat.
Kahden elokuvan missio
Kahden Mission: Impossible -elokuvan jälkeen McQuarrie jakoi uuden elokuvan kahtia.
– Kun teimme Falloutin, rakensimme Rogue Nationista saamiemme oppien päälle mitä tuli hahmojen dynamiikkaan ja tarinankerrontaan. Ethanin ja Ilsan välinen suhde oli menestys, ja tajusimme kuinka hahmoista on mahdollista saada irti ihan yhtä paljon kuin toiminnallisuudesta. Veimme sitä Falloutissa vielä pidemmälle, mikä johti pituuden venymiseen, koska emme halunneet tinkiä toiminnasta.
– Kun tätä alettiin tehdä, sanoin: ”Jos ryhdyn tähän, haluan laajentaa sitä entisestään. Haluan sukeltaa syvemmälle Ethanin hahmoon ja häntä ympäröiviin henkilöihin.” Tiesimme, että se johtaisi entistäkin pitempään seikkailuun. Joten totesimme, että on turha yrittää huijata itseämme tunkemalla kaiken haluamamme kahteen tuntiin 20 minuuttiin. Se olisi vain johtanut lisäpaineisiin asioiden tiivistämiseksi. Päätimme tehdä tosi ison elokuvan ja jakaa sen kahtia antaaksemme itsellemme tilaa hengittää.
On omanlaisensa haaste kertoa kaksiosainen tarina mutta säilyttää tunne omilla jaloillaan seisovista kokonaisuuksista.
– Pysyimme vain itsellemme jo aikaisemmin asettamassamme säännössä, että vaikka tarinoissa on jatkumoa, jokaisen elokuvan on toimittava itsenäisesti. Ei yleisöltä voi vaatia, että joskus jotkut elokuvat voi kuvaannollisesti jättää taakseen, jotkut taas pitää pitää aktiivisessa muistissa. Joten Part Onessa piti olla tyydyttävä lopetus, jopa siinä määrin, että vaikka Part Two ei koskaan ilmestyisi, siihen voisi olla tyytyväinen.
– Samalla sen täytyi jättää katsoja janoamaan jatkoa seikkailulle. Mutta jälleen, Part Twon pitää toimia itsenäisesti riippumatta siitä, onko nähnyt edellisen elokuvan tai ei. Tomin kanssa keskityimme yleisön kannalta immersiiviseen kokemukseen. Emme halunneet, että yleisö joutuu tekemään liikaa töitä, halusimme sen pääsevän tunteelliselle vuoristoradalle ja pohtivan kysymyksiä jälkikäteen, ei elokuvan aikana.
Uusia seikkailuja, uusia hahmoja
McQuarrie on todennut haluavansa Dead Reckoningistä entistäkin seikkailullisemman.
– Näiden elokuvien haaste jokaiselle ohjaajalle – minun tapauksessani jo neljännen kerran – on se, että on laajennettava aikaisemmin nähtyä ja rakennettava sen päälle, mutta samalla on säilytettävä alkuperäinen dna. Kun tiesin meidän ryhtyvän kaksiosaiseen tarinaan, tiesin myös, että meidän oli oikeutettava se. Se taas vaati suurta seikkailua, järkeenkäypää oikeutusta isommalle koolle.
Simon Pegg, Ving Rhames, Tom Cruise ja Rebecca Ferguson pitkästä aikaa samassa kuvassa. Vain Jeremy Renner puuttuu.
– Näiden kahden elokuvan aikana niiden maailma laajenee jatkuvasti ja pääsemme paikkoihin, joissa franchise ei ole aikaisemmin käynyt, maailmankolkkiin, joita ei aikaisemmin ole nähty tällä tavalla. Ja suoraan sanoen, osa ei enää säily kovin pitkään. Joten sekä elokuvien teko että niiden kerronta ovat olleet melkoista seikkailua. Olemme tosiaan vieneet franchisen maailman laidalle.
Hayley Atwell liittyy Mission: Impossible -elokuvien sarjaan naisena, joka tietämättään sekoittaa koko maailman pasmat. Grace ei ole lojaali kenellekään vaan tarjoaa erikoistaitojaan kenen tahansa maksukykyisen käyttöön, ilman kysymyksiä. Hänen itsenäinen elämänsä syöksyy kaaokseen, kun väärin valittu työtehtävä ylittää hänen kykynsä ja hänen on paettava Ethan Huntin kanssa. Vaikka he ovat kuin öljy ja vesi, heidän on pakko yrittää yhdessä korjata katastrofaalinen virhe. Grace ei kuitenkaan ole tottunut työskentelemään muiden kanssa. McQuarrie on kuvaillut hahmoa ”kaoottiseksi luonnonvoimaksi”.
– Hän on kyllä liukas tapaus, yksinäinen susi, joka ajautuu aivan liian syville vesille, Atwell myöntää.
– Hänen ja Ethanin välinen dynamiikka on hauska. He ovat ihmisiä, joiden ei pitäisi olla edes samassa huoneessa, mutta heidät on pakotettu yhteen yhteisen tavoitteen vuoksi. Mitä enemmän Grace turhauttaa Ethania, sitä hauskempaa siitä tulee.
– Keskustelimme Tomin ja McQ:n kanssa hahmoista työstäessämme elokuvan kieltä. He hakivat komediallista elementtiä, joka ei sortuisi farssiin eikä tuntuisi väkinäiseltä. Toisaalta he eivät halunneet mitään söpöilyäkään. Juonen ja stunttien yhteydessä olimme keksineet kokeilla erilaisia versioita dialogista. He kuuntelivat miten luin vuorosanani omalla vokaalisella rytmilläni ja ehdottivat sitten asioita, jotka toisivat pintaan hahmoni.
– Vahdin Tomia ja McQ:ta kuin haukka, luotin prosessiin ja kuuntelin tarkkaan mikä heitä tuntui innostavan kohtauksia rakentaessamme. Gracen ja Ethanin suhde on hyvin omalaatuinen. He ovat hyvin erilaisia ihmisiä, jotka tulevat hyvin erilaisista taustoista, mutta toisaalta he tasapainottavat toisiaan. Hyvä esimerkiksi on 20-minuuttinen autotakaa-ajo halki Rooman. Teimme suurimman osan siitä kaksisuuntaisina ottoina; minä reagoimassa häneen, hän reagoimassa minuun. Työskentelemme yhdessä, mutta samalla etsimme hetkiä, jotka osoittaisivat, ettei Grace pohjimmiltaan luota Ethaniin.
– Ethan on pistänyt Gracen pieneen keltaiseen Fiatiin ja on olevinaan cool. Mutta kun hän istuu kuskin paikalle, hän käynnistää moottorin sijaan tuulilasinpyyhkijät. Joten Gracen silmissä hän vaikuttaa tyypiltä, joka ei tiedä mitä hän tekee. Etsimme sellaisia pieniä fyysisen toiminnan hetkiä, jotka tekisivät yleisölle selväksi, ettei Grace luota tyyppiin.
Temppuja junalla ja moottoripyörällä
Cruisen mukaan häntä ja ohjaaja McQuarrieta yhdistää se, että molemmat olivat lapsina junahulluja. Se ehkä selittää elokuvan huikean junakohtauksen.
– Enemmän tai vähemmän, McQuarrie myöntää.
– Me molemmat rakastamme David Leania, Buster Keatonia ja John Frankenheimeria. Kaikki he ovat jossain elokuvassaan luoneet huikean junaonnettomuuden. Halusin todella käyttää kaiken mitä tämä franchise on minulle opettanut ja tuhota junan. Toisaalta, Mission: Impossiblessa asioilla on taipumus riistäytyä käsistä. Jossain muussa elokuvassa kohtaus olisi sen kliimaksi. Meillä se oli vain loppuhuipentuman käynnistävä tapahtuma.
Tom Cruise ja Vanessa Kirby.
Spektaakkelimaisessa junakohtauksessa on painottomuutta, vetureita syöksymässä silloilta ja muuta toimintaa. Atwell kuvailee sen kuvaamista hauskaksi.
– Käytännössä jokaisella junavaunulla on oma tarinansa. Minun ja Tomin on selvittävä erilaisista esteistä sitä mukaa, kun ne tulevat vastaan. Keittiövaunussa ne ovat hyvin erilaisia kuin ravintolavaunussa ja niin edelleen. Jossain vaiheessa koko juna on pystysuorassa asennossa. Minä ja Tom olemme seisomme ylimmäisinä ja katsomme alas koko junavaunun pituudelta. Se oli järjetöntä. Ja kauhu kasvoillani? Siihen ei paljon näyttelemistä tarvittu.
Kohtaus asetti Atwellille melkoisia fyysisiä vaatimuksia.
– Vaunu kääntyi vaakasuorasta asennosta pystysuoraan kuudessa sekunnissa. Tom ja minä olimme asemissa vaunun toisessa päässä, ja kun ohjaaja huusi: ”Action!”, meillä oli kuusi sekuntia aikaa juosta ylös hyvin jyrkkää käytävää. Yritimme osua tankoihin, joista saisimme tukea. Teimme sen useampaan otteeseen, ja jos on ikinä harrastanut ylämäkisprinttiä, tietää kuinka nopeasti siinä väsyy!
– Muistaakseni kolmannen tai neljännen kerran jälkeen, kun roikuimme siellä vaijereihin kiinnitettyinä, kun vaunu palautui alkuasentoon, Tom katsoi minua ja kysyi olenko kunnossa. Katsoin häneen aivan toisissa maailmoissa ja sanoin: ”En tiedä. En edes tiedä mitä en tiedä”, Atwell nauraa
– Tom totesi: ”Sinulla taitaa olla adrenaliiniheikotusta. Tarvitsetko jotain?” Toistin vain: ”En tiedä.” ”Selvä, haluaisitko vähän suklaata?” ”Kyllä! Se on kirjaimellisesti ainut asia mitä haluan. Minä tarvitsen suklaata.” Tom huusi jotain jollekin ja puoli minuuttia myöhemmin minulle oli pieni kaunis laatikko suklaata. Ahmin sen ja hihkaisin: ”Pystyn tähän!” Jotenkin se auttoi kaivamaan jostain syvältä energiavarastoja, joita en tiennyt minulla vielä olevan. Joten, maksakaa minulle suklaassa.
Simon Pegg on sanonut, että on ironista, kuinka Cruise tekee kaikkia isoja stuntteja mutta on samalla hyvin huolissaan kanssanäyttelijöidensä turvallisuudesta. Atwell kuvaileekin toimintatähteä nyrkkeilyvalmentajaksi kehän nurkassa.
– Ennen kuin teimme mitään, stunttitiimi palasteli meille mitä meiltä odotettiin. Sitten Tom tulee ja varmistaa, että valjashaarniskamme ovat kiinni kunnolla. Sellainen hän on. Vaikka hän tekee uskomattomia juttuja, hän on perusteellinen myös niiden valmistelussa. Hän ei koskaan ole rämäpäinen.
– Luulen, että kun hän jatkuvan harjoittelun ja treenaamisen myötä on päässyt omalle osaamistasolleen, hän voi tehdä mitä vain ja saa sen näyttämään spontaanilta. Hän tietää, miten temppu elää hänen kropassaan. Sitä lähestymistapaa on inspiroivaa katsoa. Jos työskentelisin jonkun kanssa, joka tekisi niitä juttuja mutta olisi joko hermostunut tai välinpitämätön, olisin varmaan peloissani, mikä taas jarruttaisi omaa suoritustani.
Huikea moottoripyörähyppy on Mission: Impossiblen historian isoin stuntti, hyvin vaarallinen veto Tom Cruiselta. McQuarrie on jo tottunut olemaan mies, joka ohjaa tähteä sellaisiin.
– Muistaakseni Simon kertoi miten Falloutissa hän ja Rebecca [Ferguson] katsoivat Tomin putoamista helikopterin kuljettamaan rahtiin. He olivat juuri saapuneet Uuteen Seelantiin, eikä kumpikaan tiennyt, mikä varsinainen stuntti oli. He luulivat Tomin todella pudonneen ja Rebecca oli tyrmistynyt. Joku työryhmästäkään ei ollut tietoinen stuntin sisällöstä, sillä joku sanoi radiossa: ”Taisimme juuri menettää Tomin.”
– Silloin tietää, että stuntti todellakin toimii, kun jopa elokuvaa tekevät ihmiset kuvittelevat sitä aidoksi. Mitä moottoripyörätemppuun tulee, olimme rosoisen jyrkänteen laidalla. Muuttujia oli niin paljon, että oli mahdotonta ennustaa mitä tapahtuisi, kun hän on rampin päässä. Mutta kaikki on suhteellista. Olen kokenut kamalampiakin Tomin kanssa, saatte vielä nähdä.
Haastattelut ja kuvat: Paramount Pictures
Toimittanut Jouni Vikman
Lue myös: Tilaa Episodin uutiskirje ja tiedät mitä katsoa! Nappaa katseluvinkit suoraan sähköpostiin tästä.
