Morbius-elokuvan ruotsalaisohjaaja: ”Kun Ukrainassa raivoaa sota, on entistä tärkeämpää mennä teatteriin”

Oli kyse sitten musiikista tai elokuvista, länsinaapurissamme riittää hittinikkareita, joita lähettää maailmalle.

19.4.2022 10:15

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun ruotsalainen Daniel Espinosa mainitaan Sonyn Marvel-elokuvan yhteydessä. Kun hänen avaruuskauhunsa Life oli ilmestymässä vuonna 2017, alkoi netissä levitä huhu, että se on itse asiassa Venomin esiosa.

– Se oli suurimmaksi osaksi yhteensattumaa. Maailmalla tiedettiin, että Sony puhui eri ohjaajien kanssa Venomista samaan aikaan, kun minä tein Lifea. Itse asiassa minä laitoin huhun liikkeelle saadakseni homman, Espinosa vitsailee Tukholmassa.

– He löysivät sitten loistavan ohjaajan, Ruben Fleischerin, joka oli tehnyt mielestäni upean, hauskan zombileffan Zombieland. He myös tiesivät, että olen kiinnostunut vähän synkemmästä, hieman kierosta materiaalista, joka siihen aikaan ei ollut Marvel-juttu. Joten he eivät varmaan edes tienneet mitä tarjota minulle, ennen kuin tuli päätös tehdä Morbius noin vuoden, puolentoista kuluttua Lifen ilmestymisestä.

Lifellä ei siis ollut mitään tekemistä sen kanssa, mutta olin kyllä kertonut Sonyn ihmisille olevani suuri Marvel-nörtti. Olin antanut heille kaikenlaisia merkkejä, kuten heiluin Marvel-kyltin kanssa heidän toimistonsa ulkopuolella…

Rento ja sanavalmis Espinosa malttaa vakavoitua sen verran, että pohtii kuinka paljon Life mahtoi kuitenkin Sonyn päätökseen vaikuttaa.

Life kyllä auttoi paljon, se myös opetti minulle cgi-työtä. Aikaisemmat elokuvani oli tehty hyvin suoraviivaisesti. Turvatalossakaan ei ollut erikoisefektejä. Jos tarvittiin auton romutus, romutimme auton. Lifessäkin halusin rakentaa sen avaruusaseman, koska vaikka se oli olevinaan ISS, halusin sen olevan erikoinen paikka, jossa oli pyöreitä tiloja, joissa pystyin tekemään 360 asteen kamera-ajoja. Ja kauhu oli oleellinen osa sitä.

Rahalla saa ja elokuvalla pääsee

Kun Morbiusta tarjottiin, Espinosa ei pahemmin epäröinyt, sillä hän uskoi, että olisi hauskaa tehdä supersankarielokuva ja jatkaa sitten elämäänsä.

– En ollut koskaan tehnyt sellaista, enkä ole oikein vielä löytänyt itseäni siinä mielessä, että millaisia elokuvia haluaisin tehdä. Joten olin vain innoissani.

Käsikirjoitus ei alun perin ollut niin synkkä kuin lopullisessa elokuvassa.

– Osa siitä tuli minun mukanani, koska katsoin olevani parempi sellaisen materiaalin kanssa. Yritin siis niin paljon kuin mahdollista vaikuttaa siihen suuntaan. Elokuvassa on yksi kohtaus, josta olen erityisen ylpeä. Siinä sairaanhoitaja kävelee pitkin käytävää valojen syttyessä ja sammuessa. Olen ylpeä siitä, koska siinä ei ollut yhtään erikoistehosteita, yksi tyyppi vain näpytteli valoja kuin pianoa.

Espinosa teki ensimmäiset lyhytelokuvansa jo vuonna 2003, mutta laajemmin hänet huomattiin vasta vuoden 2010 Rahalla saa -elokuvan (Snabba Cash) myötä. Kuinka hän vertailisi sitä ja isoa Sony/Marvel-franchise-elokuvaa oman uransa kannalta?

Rahalla saa aiheutti suuremman muutoksen elämässäni. Morbius tuntuu enemmänkin nopeammalta vaihteelta tiellä, jolla olen jo ollut. Olen tosi kiitollinen, että olen saanut tehdä Marvel-elokuvan, mutta Rahalla saa todella muutti koko maailmani. Olin ohjaajana kuoleman partaalla. Kun aloittaa uransta tekemällä kaksi elokuvaa, jotka eivät tuota yhtään rahaa eivätkä edes saa mainetta ja kunniaa festivaaleilla, on hyvin lähellä tilannetta, ettei saa enää jatkaa työskentelyä! Rahalla saa teki minusta suositun ohjaajan, johon ihmiset uskoivat ja jonka he halusivat tekevän lisää elokuvia. Ei sitä oikein voi verrata tähän tilanteeseen, Espinosa voi nyt jo naureskella. 

Keskinäisen kehun kerho

Vaikka Espinosa tunnustautuu Marvel-nörtiksi, Morbius ei ollut hänen suosikkihahmonsa.

– Minun suosikkini oli Daredevil. Olin nuori kundi, kun Frank Miller teki sarjaa 80-luvulla, ja rakastin sellaista aikuista sarjakuvaa, se tuntui kuin olisi päässyt kurkistamaan todelliseen maailmaan. Daredevil oli ensimmäinen dokumenttini rähjäisestä New Yorkista. Morbiuksessa oli vähän samaa, kun hänestä 90-luvulla tuli Nine Inch Nails -tyyppinen kärsivä outolintu supersankariksi, mistä kyllä pidin. Pidin siitä, että hän oli koko ajan niin surullinen. 

– Morbius on muuten [Quentin] Tarantinon suosikki, mikä on ymmärrettävää, koska hän on sellainen pahishyvis. Mutta minä tunsin hahmon lähinnä vain koska luin yleensä paljon sarjakuvia. En kyllä usko, että kovin moni muukaan tunsi hahmoa ennen tätä elokuvaa. Tarantino olisi varmasti tehnyt hänestä paljon, paljon surullisemman, itsesäälissä kieriskelevän hahmon. Olisi kyllä ollut hauska nähdä se leffa.

Morbiuksen suurimpana tähtenä ja nimiosaan jo kiinnitettynä Jared Letolla oli veto-oikeus ohjaajavalinnan suhteen. Niinpä hän halusi tavata myös Espinosan.

– En itse asiassa tiennyt, että Jared Letolla oli viimeinen sana ohjaajan hyväksymisessä. Kuvittelin, että minä olin tekemässä näyttelijävalintoja! Se oli tapaaminen, jossa varmasti molemmat kuvittelimme olevamme päätöksentekijöitä. Todennäköisesti kumpikaan meistä ei ollut. Hän pitää elokuvistani, Lifestä ja Rahalla saa -leffasta. Se oli oikein mukava keskustelu, minulle Unelmien sielunmessu oli monella tapaa maailmaa mullistava kokemus. Olin elokuvakoulussa, valmistumassa ohjaajaksi, ja se avasi silmiäni. Se ja Amores Perros olivat elokuvia, jotka ohjasivat minua uuteen suuntaan. Pusher myös, Espinosa muistelee.

Keskinäinen kehu on aina paikallaan, mutta Espinosa vakuutti Leton myös visiollaan Morbius-elokuvasta.

– Halusimme molemmat tehdä elokuvan ulkopuolisesta, tyypistä, joka on jonkinlaisella äärirajalla. Grunge-tyyppi tai punkkari valtavirtamaailmassa, ihminen, joka ei nauti hengailemisesta muiden ihmisten kanssa ryhmissä. New Yorkista halusin tehdä neonvalokaupungin, vähän goottihenkisen. 

Klassikko ja metodi

Matt Smith on esittänyt Doctor Whota suositussa brittiläisessä tieteisfantasiasarjassa ja Jared Leto on näytellyt DC-pahista, joten Morbiuksen kaltainen elokuva ei heitä pelottanut. He ovat kuitenkin näyttelijöinä niin erilaisia, että siitä syntyi kuvauksissa mielenkiintoisia tilanteita. Espinosa hakee vertailukohtaa toimintajännärin klassikosta.

– Muistatko sen tyypin, mikä sen näytteljän nimi on Maratoonarissa? Joka kuittaili Dustin Hoffmanille? Laurence Olivier! Klassinen brittinäyttelijä. Hoffman oli valvonut kaksi yötä saapuessaan kuvaamaan kohtausta, jossa hänen hahmonsa ei ollut nukkunut kahteen yöhön. Brittinäyttelijä tokaisi, että ”kokeile seuraavalla kerralla näyttelemistä, poika-kulta”, Espinosa nauraa.

– Meillä oli vähän samanlaista, koska Matt on hyvin klassisen koulukunnan kasvatti, joka haluaa osata käsikirjoituksen ulkoa, ymmärtää sanojen symboliikan ja hahmon liikkeiden merkityksen. Jared haluaa jonkin lähtötöytäisyn, joka auttaa häntä päästämään hahmon valloilleen ja hän vain seuraa perässä. He olivat hyvin erilaisia, mutta niin käy usein.

Niin oli käynyt Espinosallekin jo aikaisemmin.

– Muistan, kun tein urani käynnistäneen lyhytelokuvan Bokseren, joka oli niin hyvä, että sain sen jälkeen tehdä kaksi floppia. Siinä oli Paw Henriksen -niminen tanskalaisnäyttelijä ja David Dencik. Kun Paw’n piti huutaa, hän halusi kurkkunsa olevan kipeä oton jälkeen. Sillä tavalla hän tiesi todella huutaneensa, että hän oli omistautunut ja sukeltanut hetkiin. Dencik sanoi, että sehän on hölmöä, koska ei kiljuvan vauvan kurkku tule kipeäksi. Hän oli sitä mieltä, että jos roolihahmo huutaa, pitää tekniikka hioa sellaiseksi, että se ei tuota kipua. Oli silmiä avaavaa tavata näyttelijä, joka halusi maalata roolin omalla itsellään, ja näyttelijä, joka nojasi tekniikkaan kanavoidakseen elämänkokemustaan roolisuoritukseen.

Viimeinen sana

Onkin helppo kuvitella Espinosa Morbiuksen kuvauksissa ohjaamassa Smithiä näyttelemään laveammin ja pyytämässä Letoa vähän hillitsemään itseään.

– Oli kyllä kiva antaa hyvin pidättyväiselle Mattille rooli, jossa hän pääsi irrottelemaan ja nautiskelemaan. Ja hän alkoi pitää hauskaa ja venyttää rajojaan. Häntä inspiroivat vanhemmat pahikset, kuten Jack Nicholsonin Jokeri, konna jossa on näyttävyyttä.

Itse asiassa, Milon hahmoa katsellessa tuleekin usein mieleen Joel Kinnamanin roolihahmo Rahalla saa -elokuvassa. Samalla tavalla hän haluaa jotain niin paljon, että se korruptoi hänet.

Suomessa yleisö ei maaliskuun loppuun mennessä ole kunnolla löytänyt tietään takaisin elokuvateattereihin. Miten Espinosa motivoisi suomalaisia katsomaan Morbiusta?

– Elokuvat ovat tärkeitä meille kaikille. Istumme teatterissa tuntemattomien ihmisten kanssa, emme vain perheenjäsentemme tai ystäviemme. Silti jaamme yhteisen kokemuksen. Se on jotain, joka rakentaa yhteisöllisyyttä ja solidaarisuutta. Nyt, kun Ukrainassa raivoaa sota, on entistä tärkeämpää mennä teatteriin, tuntea se yhteisöllisyys ja mennä sitten ulos maailmaan.

– Eri elokuvilla on eri syitä olla olemassa. Osa on poliittisia ja motivoivat tuntemaan asioita. Morbius ei ole sellainen, Morbius on elokuva, joka antaa hetkeksi matkustaa toiseen universumiin, nauttia siitä tuntemattomien ihmisten kanssa, ja ehkä ulos tullessasi sinulla on voimia kohdata maailma ja vaikuttaa asioihin.

Teksti: Jouni Vikman
Kuvat: CTMG, Inc.

Aiheeseen liittyviä elokuvia

Lisää luettavaa