Avaruudessa kukaan ei kuule huutoasi. Hyvä niin, varsinkin jos olet kansainvälisellä avaruusasemalla lukittuna vieraan elämänmuodon kanssa, joka on lisäksi hyvin älykäs ja vihamielinen. Daniel Espinosan tieteiskauhuelokuvaa Life on hyvin vaikea olla vertaamatta genren klassikkoon Alien – Kahdeksas matkustaja (1979).
Kansainvälinen joukko tiedemiehiä tutkii Marsista saatua näytettä ja onnistuu löytämään ensimmäistä kertaa elämää maapallon ulkopuolelta. Suurta tieteellistä saavutusta juhlitaan ympäri planeettaa, ja tiedemiehiä juhlitaan sankareina samalla kun he itse avaruusasemalla jatkavat organismin tutkimista. Kaikki etenee hämmästyttävän nopeasti, ja kehitysaskeleita otetaan joka päivä, kunnes yllätys yllätys, kaikki menee karmivalla tavalla vikaan ja eliön vihamielisyys paljastuu. Jännityksen suurin kompastuskivi vältetään tyylikkäästi, sillä vieras elämänmuoto on digitaaliseksi hirviöksi virkistävän omaperäinen ja uskottava.
Life on oikeasti pelottava. Gravityn (2013) kaltaista realistista näkemystä avaruusasemasta voi kuvailla klaustrofobiseksi. Pakokauhu ja paniikki välittyy katsojalle aidosti, ja tunnelma on tyylikkäästi taltioitu. Elokuva todella näyttää ja kuulostaa upealta: sekä avaruutta että ahdasta tilaa hyödynnetään kamera-ajoissa hienosti. Missään kohtaa mitään uutta ei katsojalle tarjoilla, mutta se ei haittaa. Ideoiden sulatusuunina se onnistuu kuitenkin kannattelemaan itsensä omana varsin viihdyttävänä teoksena.
Ryan Reynolds on Deadpoolin jälkeen ollut taas hyvässä nosteessa, mutta Life ei ratsasta näyttelijöiden suosiolla vaan roolituksessa on tehty oikeasti mielenkiintoisia ratkaisuja. Hyvin sisäistetyistä hahmoistaan tunnettu Jake Gyllenhaal jää yllättäen hieman seinäruusuksi, kun muusta miehistöstä löytyy paljon enemmän luonnetta ja säröä. Rebecca Fergusonin esittämä tutkimuksen turvallisuudesta vastaava tutkijatohtori Miranda on kiehtova yhdistelmä kylmähermoista ammattimaisuutta ja pelon haurastamaa kuolevaista.
Tyylikkään avaruusolennon lisäksi elokuva onnistuu myös pitämään katsojan otteessaan tarinan hapuillessakin, eikä turhille tunteiden vuodatukselle uhrata liikaa aikaa, vaan elokuvan keskiössä on ihmiskunnan selviytyminen.