”Viaton Justine aloittaa eläinlääkärikoulutuksen vanhempiensa ja siskonsa Alexian jalanjäljissä. Uudet opiskelijat kirjaimellisesti kastetaan vanhan tradition mukaisesti heittämällä saavillinen eläimen verta heidän niskaansa ja pakottamalla heidät syömään raakaa kaniinin munuaista. Kaikki tämä on hieman liikaa kasvissyöjä Justinelle. Siitä alkaa erikoinen muodonmuutos, ja Justine alkaa himoita lihaa enemmän ja enemmän.
Raw on kerännyt mainetta maailmalla, sillä useat ihmiset ovat oksentaneet ja/tai pyörtyneet elokuvan näytöksissä. Nämä uutiset on parempi unohtaa saman tien, sillä Raw ei yritä shokeerata tai ällöttää. Kaikki mitä ohjaaja Julia Ducornau näyttää on aiheellista, ja kannibalismi-aihetta kohdellaan elokuvassa kunnioituksella ja aidolla uteliaisuudella. Kyseessä ei ole vain kannibaali-elokuva, eikä edes suoraviivainen kauhuraina, vaan kiinnostava ja kypsä kuvaus nuoren naisen kasvusta.
Garance Marillier on hieno pääroolissa Justinena. Rooli ei ole millään lailla helppo nuorelle näyttelijättärelle, jonka hahmo joutuu mutustamaan niin raakaa kanaa kuin ihmislihaakin. Myös Ella Rumpf tekee hienoa työtä Justinen siskona. Kyseessä ei ole yhtä mielenkiintoinen hahmo kuin Justine, mutta villi Alexia tuo mukavaa kontrastia naiiviin Justineen. Siskosten suhde nouseekin elokuvan kantavaksi teemaksi, ja se on yllättävän kiinnostava ratkaisu, joka nostaa elokuvan lähes täydellisyyteen. Juuri kun luulee, ettei elokuva voi mennä oudommaksi ja kiehtovammaksi, Ducornaulla on ainakin kaksi valttikorttia hihassaan.
Vaikka kyseessä on yllättävän koskettava tarina, Raw täyttää kovimmankin gorekoiran syvimmät toiveet, onhan kyseessä kannibaalielokuva. Raw on eroottinen ja kaunis, mutta se ei unohda genreään. Elokuvan fiksuin veto on kohdella Justinen kannibalismia hyvin tavanomaisesti. Taustalla ei pauhaa suureellinen musiikki, eikä Ducornau vaivaudu leikkelemään kohtauksiaan silpuksi, joka antaa olettaa enemmän kuin on aihetta. Ducornau näyttää juuri tarpeeksi, mutta uskaltaa myös pitää kameran paikallaan, kun Justine vihdoin antaa periksi haluilleen. Ja voi pojat, se kannattaa. Harvoin pääsee sanomaan kuinka kaunista ihmissormen syöminen on valkokankaalla.
Elokuvan todellinen tähti on kuitenkin ohjaaja-käsikirjoittaja Ducornau. Raw on Ducornaun ensimmäinen pitkä elokuva, ja se on uskomattoman kypsä ja taitava elokuva ensikertalaisen työksi. Se on hallittu, hauska, sopivan ällöttävä ja saa katsojan ihon kananlihalle. Raw on tämän vuoden The Babadook, It Follows ja The Witch yhdistettynä. Raw on se kannibaalielokuva, jota toivoimme Eli Rothilta, mutta saimmekin The Green Infernon. Hyvät kauhutoverit, tämä elokuva ei petä!
★★★★★
Maria Lättilä”
Raw Night Visionsissa:
To 20.4. klo 17:00 Savoy
La 22.4. klo 16:30 Andorra
