Televisiosarjojen saralla Ryan Murphy (Glee, American Horror Story) on iso tekijä, mutta elokuvien ohjaajana yhä melko tuntematon. Viime vuosina Netflixiltä pysyvän kodin saaneen Murphyn tuottamia ja ohjaamia töitä on katsottu kyseisessä striimauspalvelussa sen verran paljon, että hän saa jo tehdä melkein mitä haluaa.
The Prom on hyvä esimerkki tästä. Jos kyseessä olisi ollut teatterielokuva, niin leffasta olisi leikattu varmasti melkein puolisen tuntia pois, sillä reilusti yli kaksituntisena se on selvästi ylipitkä.
Pituudesta huolimatta elokuva toimii, koska tarina ei jää hetkeksikään paikalleen, ja sillä on ihan oikeaa sanomaakin. Suvaitsevaisuus on musikaalin pääteema, ja se pohjautuu osin myös tositarinaan.
Musikaalinumeroita on paljon ja aika lailla tasaisin väliajoin. Kappaleiden melodiat ovat valitettavasti heikkoja ja yksinkertaisia, mutta lyriikat ovat sitten sitäkin parempia. Biisien sanoitukset vievät tarinaa eteenpäin välillä raivoisallakin vauhdilla, ja kaikille merkittäville roolihahmoille ehditään saamaan onnistuneet taustatarinat.
Roolitus on elokuvan varsinaista valttia. Kun pääosaan saa Meryl Streepin, niin pelkästään hänen henkilökohtaisesta kaveripiiristään löytyy loput. James Corden, Nicole Kidman ja Tracey Ullman ovat kaikki näytelleet Streepin kanssa aiemmin ja usein juurikin musikaaleissa.
Streep ja Corden parhaat päivänsä nähneinä narsistisina Broadway-staroina ovat leffan isoista nimistä selkeissä päärooleissa, kun taas ansioitunut laulajatar Kidman on saanut yllättävänkin vähän ruutuaikaa, vaikka hän on tarinallisesti alati läsnä.
Tarinan keskiössä nähdään myös nuorempia nousevia kykyjä, joista Jo Ellen Pellman nousee melkeinpä koko leffan päärooliin. Edellä mainitun roolihahmo on lesboteini, joka kohauttaa junttikaupungin vanheimpainyhdistystä haluamalla osallistua koulun päättäjäisbileisiin naisihastuksensa kanssa.
Musiikin keinoin yhteisö saa osakseen aimo annoksen avarakatseisuutta. Oman seksuaalisen identiteettinsä kanssa kamppailleet katsojat löytävät elokuvasta paljon hyvää, ja jos nuoret homoteinit saavat samalla myös henkistä tukea, niin itsekin avoimesti gay Ryan Murphy on ohjaajana saavuttanut jotain hyvin tärkeää.
Tero Heikkinen
Tähdet ★★★