Paul Walker vuonna 2006: ”Elokuvabisneksen realiteetit on muistettava”

9.12.2013 15:59

Näyttelijä Paul Walker kuoli traagisessa auto-onnettomuudessa 30. marraskuuta vain 40-vuotiaana. Episodin Hollywoodissa asuva avustaja Tuukka Jäntti tapasi Paul Walkerin seitsemän vuotta sitten, jolloin Walkerin Running Scared oli julkaistu Suomessa dvd:nä. Seuraava haastattelu ilmestyi ensimmäisen kerran Episodin sisarlehden DVD Hohdon numerossa 7/2006. Julkaisemme sen nyt uudestaan Walkerin muistoksi.

Teksti: Tuukka Jäntti, Hollywood

DVD Hohto tapasi vastikään dvd-ensi-iltansa saaneen Running Scared -elokuvan tähden Paul Walkerin Los Angelesissa. Syyskuussa 33 vuotta täyttänyt kuvankomea näyttelijä muistetaan myös filmeistä Varsity Blues, Joyride, tuoreesta sukellustoimintarainasta Pinnan alla sekä läpimurtoroolistaan Brian O’Connerina elokuvassa Hurjapäät ja sen jatko-osassa. Pitkänhuiskea 191-senttinen, vaaleakutrinen ja sinisilmäinen tähti kertoo haastattelussa Running Scared -elokuvastaan, jolla hän rohkeasti ravistelee kaunispoikaimagoaan sekä ristiriitaisia tunteita herättävistä roolienvalintaperiaatteistaan.

Ensimmäinen kysymykseni on perinteinen. Mikä sai sinut lähtemään Running Scared -elokuvaprojektiin mukaan?
Vastaukseni on myös hyvin perinteinen. Loistava käsikirjoitus (hymyilee). No, jos ihan rehellinen olen, niin eihän kysymyksessä tietenkään ollut mikään ainutkertainen mestariteos. Hollywoodissa asioihin suhtaudutaan aivan liian mustavalkoisesti. Toimintaelokuvissa menestyksekkäästi näytelleille näyttelijöille tarjotaan toimintarooleja, ja ns. paremmissa draamaelokuvissa tuottoisasti esiintyneille näyttelijöille tarjotaan taiteellisimpia tai sitten puitteiltaan suuremman luokan projekteja. Toistaiseksi olen saanut hyvin vähän todella mahtavia käsikirjoituksia luettavakseni ja vielä harvemmin minulle on edes annettu tilaisuutta pyrkiä koe-esiintymisen kautta päästä kokeilemaan siipiäni vaativimmissa rooleissa. Running Scared oli kuitenkin paras niistä ainaisista toimintarainakässäreistä, joita agenttini työpöydälle asti kulkeutuu, ja siksipä kiinnostuin siitä. Tietysti myös näyttelijäpalkkio houkutteli, sillä täytyyhän se leipä pöytään hankkia. Oman suun lisäksi minulla on huolehdittavana rakas 7-vuotias tytär, joka asuu äitinsä luona Havaijilla.

Oliko roolissa tai käsikirjoituksessä mitään erityistä, joka todella inspiroi sinua näyttelijänä?
Roolin fyysisyys oli yksi seikka, ja toinen oli se, että sen avulla ajattelin voivani hieman ravistella kaunispoikaimagoani, ts. halusin osoittaa epäilijöilleni pystyväni tekemään myös kovanaamaisia roolihahmoja. Toisaalta minä ja ohjaaja-käsikirjoittaja Wayne Kramer emme me missään vaiheessa asennoituneet projektin toteutukseen liian vakavalla mielellä. Tavoitteenamme oli pitää hauskaa itsemme ja elokuvamme sekä yleensäkin elokuvatyylisuunnan kustannuksella. Vaikkakin elokuvamme on väkevää ja nokkelaa fiktiivistä viihdettä alamaailma ja mafiaympyröineen, niin mielestäni se on myös ajatuksia herättävä.

Kuten totesit, roolisi on hyvin fyysinen. Elokuvassa käytetään myös aika rajua kieltä. Kuinka paljon Paul Walkerissa on roolihahmoasi Joey Gazellea?
Olen siviilissä varsin sporttinen ja liikkuvainen kaveri. Harrastan surffausta ja sukeltamista, joten roolin fyysisyys ei tuonnut mukanaan mitään erityisiä haasteita. Muutenkin tuntui luontevalta häärätä hieman epäsiistissä, huolittelemattomassa lookissa ja parransängessä, sillä sellaista kaveria muistutan oikeassa elämässä enemmän kuin sitä siloposkista mallipoikaa, jollaisena minut on totuttu näkemään valkokankaalla. Mitä taas tulee elokuvan dialogiin, niin täytyy myöntää että se on aika rajua. Toisinaan kuvauksien välipäivinä huomasin kiroilevani tavanomaista enemmän myös kotonani. Onneksi en sentään potkinut kotioviani hajalle. Kieltämättä roolihahmossani ja Paul Walkerissa on löydettävissä samankaltaisuuksia, mutta kyllähän minä oikeasti paljon mukavampi kaveri olen kuin Joey.

Lätkäkohtaus, jossa roolihahmoasi hivutetaan kiekolla, lukeutuu eittämättä leffan kohokohtiin. Miten kohtausta työstettiin?
Sanoitko kohokohtiin (hekottaa)… Kiekkoilun kuvaukseen käytettiin kaikkiaan kuusi päivää, ja täytyy myöntää, että välillä meno oli aika intensiivistä ja kivuliasta. Sen vielä kesti suhteellisen hyvin, kun minun piti tunti tolkulla maata rähmälläni lätkäkaukalon pohjalla poski kiinni jään pinnassa, mutta siinä vaiheessa huumori oli koetuksella, kun kärsimystäni lisäsi pari sataa kiloinen kaveri nimeltä Petr, joka painoi selkääni massiivisella polvellaan. Tunsin musertuvani. Mutta ei siinä auttanut valittaa, eikä kehdannut itkeä, oli vain yrittävä tehdä työnsä mahdollisimman perusteellisesti ja kunnianhimoisesti.

Kertoisitko hieman työskentelystäsi elokuvatekijä Wayne Kramerin kanssa? Eräissä haastatteluissa olet nimittänyt häntä pähkähulluksi tiedemieheksi.
Totta, ja hän on lisätittelinsä ansainnut. Kuvauksissa hän kiikutti niin näyttelijöille kuin muullekin työryhmälle storyboard-piirustuksia muistuttavia kaavoja siitä miten hän halusi kulloisenkin kohtauksen menevän ja joskus hän käytti havainnollistamiseen kirjaimellisesti rautalankaakin. Elokuvien tekeminen ja käsikirjoitusten kirjoittaminen on ehdottomasti hänelle suuri intohimo. Kramer suhtautuu työhönsä ammattimaisesti. Hän tavoittelee aina täydellisyyttä, ja hän suunnittelee kuvaustilanteet etukäteen mahdollisimman perusteellisesti. Hänellä on ohjaajana vahvat mielipiteet asioista ja niiden toteutustavoista, ja hän uskaltaa sanoa ne ääneen. Hänen suorasanaisuutensa saattaa nostattaa monelle hien ihon pintaan, mutta toisaalta hän on myös avoin vastaanottamaan näyttelijöiden palautetta ja ehdotuksia, vaikka ne poikkeaisivatkin ratkaisevasti hänen omista näkemyksistään tai hänen yleisistä, tutuista tavoistaan toteuttaa asioita.

Minkälaisista rooleista haaveilet?
Haluaisin näytellä monipuolisesti, hieman Denzel Washingtonin tapaan. Haluaisin tehdä älykkäitä toimintatrillereitä ja vakavampiakin draamafilmejä. Mutta elokuvabisneksen realiteetit on muistettava, ymmärrettävä omat todelliset kyvyt ja tietysti myös vajavaisuudet. Uskon, että minua tullaan jatkossakin näkemään pääsääntöisesti tämän genren elokuvissa.

Teit hiljattain lastenelokuvan Eight Below, joka menestyi lippuluukulla ihan kohtuullisesti. Olisiko yleisö sittenkin valmis näkemään sinut muunlaisissakin rooleissa?
Oli ilahduttavaa havaita, että yleisö piti elokuvasta. Statistiikat kertovat kuitenkin, että suurimmat fanini tulevat segmentistä teini-ikäiset latinot ja mustat. He diggaavat nähdä minut näissä toimintafilmeissä, ja tuskin koskaan kilpailen aivan samoista rooleista kuin vaikkapa Johnny Depp tai Matt Damon.

Kertoisitko lopuksi vielä tulevista elokuvistasi?
Kuluvan vuoden aikana valkokankaille saapuu vielä kaksi tähdittämääni elokuvaa. Clint Eastwoodin ohjaama, toiseen maailmansotaan ja Iwo Jiman tapahtumista kertova Flags of Our Fathers, sekä John Herzfeldin The Death and Life of Bobby Z, joka on ensimmäinen elokuva, jossa työskentelen myös yhtenä tuottajana.

Lisää luettavaa