Satiireistaan tunnettu Armando Iannucci teki uuden version klassikoromaanista  – ”En halua leimautua tietyn tyylilajin mukaan”

Elokuvantekijä ja showrunner Armando Iannucci siirtyy poliittisista komedioista viktoriaaniseen aikaan Charles Dickensin viitoittamana. Kirjailijan elämästä ammentava David Copperfieldin elämä ja teot on inhimillinen kuvaus kohtalon oikullisuudesta, jota Iannucci käsittelee oman humoristisen tyylinsä kautta.

17.9.2020 13:52

David Copperfieldin elämä ja teot on Armando Iannuccin (Death of Stalin) kolmas pitkä elokuva. Ohjaaja sovitti käsikirjoituksen Simon Blackwellin (Succession-sarja) kanssa Charles Dickensin kaikkein omaelämäkerrallisimmasta romaanista David Copperfield (1850).

Räävittömistä poliittisista satiireistaan tunnettu Iannucci (In the Loop, Rouva varapresidentti -sarja) on päivittänyt kokeilevana ja ilmestymisaikaan nähden modernina pitämänsä romaanin 2020-luvulle.

– Olin tehnyt kymmenen vuotta poliittisia satiireita, joten halusin kokeilla jotain uutta ja mennä mukavuusalueeni ulkopuolelle, Iannucci perustelee valintaansa Episodille West Hollywoodissa.

Tarua ja totta

Kasvuromaanissa seurataan David Copperfield -nimisen miehen elämää syntymästä saakka. Niin romaanissa kuin elokuvassa sekoitetaan faktaa ja fiktiota. Iannucci ja Blackwell leikittelevät Copperfieldin hahmolla: tämä on kirjailija ja kirjoittaa valkokankaalla etenevää tarinaansa. Hänen elämäntarinassaan vuorottelevat laupeus ja pahansuopuus, rutiköyhyys ja yltäkylläisyys. Kirjailijan urasta haaveilevan nuorukaisen matkan varrelle osuu joukko yllättäviä persoonallisuuksia, jotka vaikuttavat hänen kohtaloonsa arvaamattomalla tavalla.

Merkittävimpiä hahmoja ovat Mr. Dick (Hugh Laurie), erikoinen täti Betsey Trotwood (Tilda Swinton), tekopyhä Uriah Heep (Ben Whishaw), joka kadehtii hyväsydämisen Copperfieldin sosiaalisia taitoja sekä tämän vanhempi ystävä Wilkins Micawber (Peter Capaldi), joka on aina velkaa kaikille ja pohjautuu osittain Dickensin velkavankeudessa olleeseen isään.

Iannucci mainitsee esimerkkinä rouva Steerforthin (Nikki Amuka-Bird) hahmojen moniulotteisuudesta.

– Hän on yhtäältä mahtaileva, mutta säälin häntä, koska hän on täysin omistautunut pojalleen. Se on hänen tragediansa.

Amuka-Bird tiedostaa paineet näytellä tunnettua kirjallista hahmoa, josta on esitetty lukuisia versioita.

– Lähestyin rouva Steerforthia asiaankuuluvalla vakavuudella, sillä olin tehnyt taustatyötä siitä, miten hänen asemassaan oleva nainen käyttäytyisi. Kuvauksissa minut yllätti, että Armandon tuotannoissa hauskuus on yksi elementti. Saimme hullutella, tehdä ylilyöntejä ja improvisoida kameran kuvatessa. Emme aina tienneet, mitä oli tulossa, mutta se oli osa prosessia, Amuka-Bird kertoo.

Ei perinteinen pukudraama

Iannucci tunnustaa aina ihailleensa Dickensia, joka oli viktoriaanisen ajan tuottelijain ja merkittävin kirjailija. Hän alkoi lukea tämän kirjoja 13-vuotiaana. Inhimillisyyden, satiirin ja hauskuuden yhdistelmä teki elokuvantekijään heti vaikutuksen.

– Pidän häntä maamme parhaimpana koomikkona. Suuri osa nykypäivän komedioista noudattaa edelleen Dickensin 1800-luvulla suosimaa tyyliä, Iannucci toteaakin tv-dokumentissa Armando’s Tale of Charles Dickens.

Komedian näyttelijäkaarti on monikansallinen, joten Iannuccin visioimassa 1800-luvun Englannissa kukaan ei kiinnitä huomiota eri rotuihin ja ihonväreihin, joita vilisee historiallisessa elokuvassa kuin se kuvaisi nykyaikaa. Iannucci päätti olla välittämättä näyttelijöiden ihonväristä nykyajan luokkataistelun ja poliittisen ilmapiirin takia.

– Se ei ollut tietoinen reaktio Brexitiin, mutta keskustelu maassa on tullut hyvin ahdasmieliseksi sen suhteen, mitä Iso-Britannia on ja etenkin mitä se ei halua olla. Halusin juhlistaa elokuvassa sitä, mitä Iso-Britannia todella on; paljon huolettomampi, nautinnollisempi, energisempi ja humoristisempi paikka kuin mitä siitä ajatellaan, Iannucci on sanonut.

Iannuccin tavoin myös Copperfield (Dev Patel) on skotti. Hän etsii paikkaansa viktoriaanisessa Englannissa, ja romaanin pääteema on huoli sosiaalisesta asemasta luokkayhteiskunnassa, joka ahdisti myös Dickensia. Kaikki haluavat kuulua joukkoon, mutta taustan takia se ei ole aina mahdollista. Iannucci keskusteli aiheesta paljon Patelin kanssa, jonka vanhemmat ovat Keniassa syntyneitä intialaisia, ja siitä miten hän tuntee olonsa ulkopuoliseksi Isossa-Britanniassa. Se oli toinen syy valita monikansallinen näyttelijäkaarti.

Aina vain hullumpaan suuntaan

Iannuccin suurimpiin menestyksiin kuuluu poliittinen satiirisarja Rouva varapresidentti, jota tehtiin seitsemän kautta. Moninkertaisesti palkittu sarja porautuu poliitikkojen ja median väliseen dysfunktionaaliseen suhteeseen sekä valtaapitävien pätemättömyyteen varapresidentti Selina Meyerista (Julia Louis-Dreyfus) lähtien. Sarjan hahmojen tavoitteena on selvitä hengissä kuluvasta päivästä. Panokset nousivat uudessa Avenue 5 –scifisarjassa, jossa tavoitteena on säilyä hengissä koko loppuelämä.

– En halua, että minut leimataan vain tietyn tyylilajin osaajaksi. Toki olen iloinen, että Rouva varapresidentti oli niin suosittu. Siinä oli räävitöntä kieltä ja kuin konekiväärin suusta tulevia vuorosanoja. Avenue 5 on enemmän tarinalähtöinen. Se ei ole niin tiukasti sidoksissa politiikkaan, vaikka siinäkin on poliittisia ja etenkin yhteiskunnallisia pohjavireitä, vertaa Iannucci.

Avenue 5 -sarjassa tarkastellaan ihmisjoukkoja kriisin keskellä. HBO Nordicilla pyörivän scifi-sarjan toinen kausi ilmestyy ensi vuonna.

– Halusin tutkia siinä joukkohysteriaa ja -dynamiikkaa laajassa mittakaavassa. Massakokoontumiset ja mielenosoitukset heijastelevat hyvin tätä aikaa, kun kaikki on menossa hullumpaan suuntaan. Ajatuksellisia lähtökohtia sarjalle olivat Twitterissa huutaminen, tunne lähestyvästä tuhosta, jolle kukaan ei tee mitään, ja miten kaikki syyttävät muita paniikissa.

Nykymaailman tilasta huolimatta hän ei ole silti menettänyt toivoaan.

– Pidän mielenkiintoisena, että hyvin nuoret ihmiset muistuttavat päättäjiä tulevasta ympäristökatastrofista, jolle pitäisi tehdä välittömästi jotakin. Virtuaalimaailmassa elävät nuoret näkevät itse asiassa reaalimaailman ongelmat paremmin kuin vanhempi sukupolvi.

Scifivaikutteita ajatellen Iannucci pitää H.G. Wellsista (Maailmojen sota, Aikakone), jonka teoksissa kaikki on normaalia yhtä suurta epänormaalia seikkaa lukuunottamatta.

– En ole scififani, mutta pidän sellaisista tieteiskirjoista ja -elokuvista, joissa ei kikkailla liikaa teleportaation, näkymättömyyden ja muiden silmänkääntötemppujen kanssa. Avenue 5:ssa maan ongelmat on siirretty avaruuteen, missä 5 000 ihmistä on ahdettu samaan tilaan hyvin pitkäksi aikaa.

Iannucci painottaa ohjaajana yhteistyön merkitystä.

– Keskustelen mielelläni näyttelijöiden kanssa heidän hahmoistaan ja kuuntelen heidän mielipiteitään. Ne muokkaavat sitten myös käsikirjoituksen uutta versiota. Olen siinä mielessä hyväntahtoinen diktaattori, naurahtaa Iannucci.

Hän myöntää, että elokuvaohjaajan ja hänen Rouva varapresidentissä ja Avenue 5:ssä vetämänsä showrunnerin roolit ovat hyvin erilaisia.

– Niissä pitää käyttää aivojen eri osia. Elokuvien kohdalla on pidettävä kaikki mielessä koko ajan ja nähtävä kokonaisuus. Tv-sarjojen kohdalla on pidettävä kontrolli, että ei ylitä rajojaan, sillä seuraavalla viikolla on aloitettava taas puhtaalta pöydältä.

Teksti: Johanna Juntunen, Los Angeles
Kuvat: Finnkino

Lisää luettavaa