David Copperfield on eräs kirjallisuuden rakastetuimmista hahmoista, ja hahmo onkin esiintynyt eri elokuvissa, tv-sarjoissa ja radiokuunnelmissa liki 20 kertaa. Tällä kertaa Charles Dickensin novelliin on kuitenkin tarttunut Armando Iannucci, omaperäinen skottiohjaaja, joka tunnetaan mm. hulvattoman The Death Of Stalin -leffan ohjaajana. The Death of Stalin uskalsi hauskuuttaa melko vakavallakin aiheella, ja Iannucci todisti olevansa satiirin ja komedian mestari.
Ehkäpä vuonna 1850 julkaistun David Copperfieldin uuden sovituksen puikkoihin tarvittiinkin Iannuccin tuoretta ja erilaista näkemystä, sillä kyseessä on eräs viime vuosien raikkaimmista elokuvaversioinneista. Vaikka Iannucci ei yritä varsinaisesti modernisoida Copperfieldin tarinaa, ohjaajan versio tuntuu kuitenkin uudelta ja jopa uraauurtavalta yrittämättä kuitenkaan liikaa.
Dev Patel esittää elokuvan nimiroolia, ja elokuva alkaa Copperfieldin lukiessa tarinaansa täydelle yleisölle teatterissa. Elokuva hyppää sitten ajassa taaksepäin Copperfieldin lapsuuteen ja seuraa Copperfieldin elämän ja uran myötä- ja vastoinkäymisiä. Suurin osa niistä sisältää tragikoomisia vivahteita, erityisesti Tilda Swintonin esittämän Betsey Trotwoodin kohtauksissa, mutta elokuva on lopulta sydäntälämmittävä tarina Copperfieldin elämästä ja seikkailuista.
Simon Blackwellin ja Iannuccin käsikirjoitus on täynnä monisäikeistä, rikasta dialogia, ja tarina etenee vauhdikkaasti ajankohdasta toiseen. Elokuva on täynnä hurmaavia hahmoja, jotka on tuotu rakastavasti ja melko uskollisesti valkokankaalle. David Copperfieldin elämä ja teot onkin herkkua nimenomaan Dickensin teosten ystäville, mutta myös muut saavat siitä varmasti jotain irti.
Elokuvan lavastus on erityisen onnistunutta. Siinä missä monet viktoriaaniseen Englantiin sijoittuvat elokuvat ovat kovin harmaita ja visuaalisesti tylsiä, on David Copperfieldin elämä ja teot täynnä väriloistoa ja elämää. Vaikka elokuva kattaa melko vakaviakin aiheita ja alkuperäisteos toimii myös Dickensin elämänkertana, kyseessä on lämmin ja erittäin hauska elokuva, joka saa ajoittain nauramaan vedet silmissä.
Harmillisesti elokuvan täytyy kuitenkin kattaa Dickensin koko romaani ja Copperfieldin elämän kaikki vaiheet, mikä tekee elokuvasta kiireisen oloisen. Katsoja ei ehdi tarttua mihinkään, erityisesti elokuvan traagisempiin teemoihin, sillä Iannucci ei ehdi pureutua niihin tarpeeksi. Se halventaa elokuvaa ja tekee siitä oudon unohdettavan. Katsoessa elokuva on viihdyttävä ja raikas, mutta se jättää myös kovin tyhjän olon, sillä katsoja ei koskaan oikein muodosta tunnesidettä Copperfieldiin.
Patel loistaa Copperfieldina, ja koko näyttelijäkaarti on erinomaisen rikas eikä vain täynnä perinteisiä valkoisia brittinäyttelijöitä. Myös Swinton sekä Mr. Dickin roolissa nähtävä Hugh Laurie ovat täydellisen hupsuja. Harmillisesti Ben Whishaw’n Uriah Heep -hahmo jää hieman muiden, hauskempien hahmojen jalkoihin. Elokuvan heikkoudeksi nousee Iannuccin kyvyttömyys tasapainotella komedian ja draaman välillä.